suitset

Katso artikkeli Suitset Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

suitset (30)

1. osa hevosten valjaista, päitsiin kiinnitetty hallinta- ja ohjauslaite, johon liitetään ohjakset

   Suitset voivat olla kuolaimelliset tai kuolaimettomat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsui̯t̪set̪/
• tavutus: suit‧set

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	suitset
genetiivi	–	suitsien (suisten)
partitiivi	–	suitsia
akkusatiivi	–; –	suitset
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	suitsissa
elatiivi	–	suitsista
illatiivi	–	suitsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	suitsilla
ablatiivi	–	suitsilta
allatiivi	–	suitsille
muut sijamuodot
essiivi	–	suitsina
translatiivi	–	suitsiksi
abessiivi	–	suitsitta
instruktiivi	–	suitsin
komitatiivi	–	suitsine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suitse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suis-

Etymologia

johdos sanasta suu^[1]

Käännökset

1. hallinta- ja ohjauslaite

englanti: bridle espanja: brida f.

kroatia: uzde f. (monikollinen) ruotsi: betsel n.

Liittyvät sanat

• päitset
• riimu
• suitsia

Aiheesta muualla

• suitset Kielitoimiston sanakirjassa