sulo

Suomi

Substantiivi

sulo (1)

1. (ylätyyliä) suloisuus, sulous

   Suomi-neidon sulot

2. (ylätyyliä) miellyttävä piirre tai ominaisuus, joka herättää myötätuntoa, ihailua tai hellyyttä

   Säveleiden soinnut sulot / Koko luonnon liikutti. (Kustaa Killinen)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsulo/
• tavutus: su‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sulo	sulot
genetiivi	sulon	sulojen
partitiivi	suloa	suloja
akkusatiivi	sulo; sulon	sulot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sulossa	suloissa
elatiivi	sulosta	suloista
illatiivi	suloon	suloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sulolla	suloilla
ablatiivi	sulolta	suloilta
allatiivi	sulolle	suloille
muut sijamuodot
essiivi	sulona	suloina
translatiivi	suloksi	suloiksi
abessiivi	sulotta	suloitta
instruktiivi	–	suloin
komitatiivi	–	suloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sulo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: suloinen

Aiheesta muualla

• sulo Kielitoimiston sanakirjassa