suullinen

Suomi

Adjektiivi

suullinen (38)

1. sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen

   Myös suullinen sopimus on sitova.

   Koulussa oli suullinen koe.

   Asiat voidaan sopia myös suullisesti.

2. suuta koskeva

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːlːinen/
• tavutus: suul‧li‧nen

Etymologia

suu + -llinen

Käännökset

1. sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen

englanti: oral, spoken espanja: oral

italia: orale ruotsi: muntlig

Liittyvät sanat

• oraalinen
• suinen
• -suullinen
• suunpuoleinen

Johdokset

• adverbit: suullisesti
• substantiivit: suullisuus

Vastakohta

• kirjallinen

Substantiivi

suullinen (38)

1. suuntäysi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suullinen	suulliset
genetiivi	suullisen	suullisten suullisien
partitiivi	suullista	suullisia
akkusatiivi	suullinen; suullisen	suulliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	suullisessa	suullisissa
elatiivi	suullisesta	suullisista
illatiivi	suulliseen	suullisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suullisella	suullisilla
ablatiivi	suulliselta	suullisilta
allatiivi	suulliselle	suullisille
muut sijamuodot
essiivi	suullisena (suullisna)	suullisina
translatiivi	suulliseksi	suullisiksi
abessiivi	suullisetta	suullisitta
instruktiivi	–	suullisin
komitatiivi	–	suullisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suullise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suullis-

Etymologia

• substantiivi suu + johdin -llinen

Käännökset

1. suuntäysi

Ks. suuntäysi

Liittyvät sanat

• oraalinen, kirjallinen, puhuttu

Aiheesta muualla

• suullinen Kielitoimiston sanakirjassa