taika

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

taika (9-D)

  1. (mytologia) taikuuden maagiseen ja yliluonnolliseen vaikuttamiseen uskovan menetelmä tai teko, jolla pyritään ohjaamaan sattumaa
    Tein hyvät taiat, nyt kaikki onnistuu.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯kɑ/
  • tavutus: tai‧ka

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

juhannustaika, taianomainen, taikaesine, taikaisku, taikajuoma, taikakalu, taikakeino, taikalamppu, taikalyhty, taikamerkki, taikaneliö, taikapeili, taikapiiri, taikasana, taikasauva, taikaseinä, taikatemppu, taikausko, taikavarpu, taikavoima, taikaympyrä

Aiheesta muualla

  • taika Kielitoimiston sanakirjassa
  • taika Suomen etymologisessa sanakirjassa
Remove ads

Liettua

Substantiivi

taika

  1. rauha

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads