tempus

Suomi

Substantiivi

tempus (39)

1. (kielitiede) aikaluokka, aikamuoto

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪empus/
• tavutus: tem‧pus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tempus	tempukset
genetiivi	tempuksen	tempusten tempuksien
partitiivi	tempusta	tempuksia
akkusatiivi	tempus; tempuksen	tempukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tempuksessa	tempuksissa
elatiivi	tempuksesta	tempuksista
illatiivi	tempukseen	tempuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tempuksella	tempuksilla
ablatiivi	tempukselta	tempuksilta
allatiivi	tempukselle	tempuksille
muut sijamuodot
essiivi	tempuksena	tempuksina
translatiivi	tempukseksi	tempuksiksi
abessiivi	tempuksetta	tempuksitta
instruktiivi	–	tempuksin
komitatiivi	–	tempuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tempukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tempus-

Käännökset

1. tempus

saksa: Tempus

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

liittotempus

Aiheesta muualla

• tempus Kielitoimiston sanakirjassa
• tempus Tieteen termipankissa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tempus	tempora
akkusatiivi	tempus	tempora
genetiivi	temporis	temporum
datiivi	temporī	temporibus
ablatiivi	tempore	temporibus

tempus n. (3)

1. aika, ajankohta
2. (kielitiede) aikamuoto

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: temporalis

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• espanja: tiempo
• italia: tempo
• ranska: temps
• portugali: tempo
• romania: timp

Idiomit

• O tempora, o mores. - Oi aikoja, oi tapoja.
• Tempus fugit. - Aika rientää.

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tempus	tempora
akkusatiivi	tempus	tempora
genetiivi	temporis	temporum
datiivi	temporī	temporibus
ablatiivi	tempore	temporibus

tempus n. (3)

1. ohimo

Liittyvät sanat

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• italia: tempia
• ranska: tempe
• portugali têmpora
• romania: tâmplă

Lainat muissa kielissä

• englanti: temple

Viro

Substantiivi

tempus

1. aikamuoto

Liittyvät sanat

• aeg