timjami

Katso artikkeli Timjami Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

timjami (6)

1. huulikukkaisten heimoon kuuluva, ajuruohon viljelty sukulainen (Thymus vulgaris), tarha-ajuruoho; siitä saatava mauste

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪imjɑmi/
• tavutus: tim‧ja‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	timjami	timjamit
genetiivi	timjamin	timjamien timjameiden timjameitten
partitiivi	timjamia	timjameita timjameja
akkusatiivi	timjami; timjamin	timjamit
sisäpaikallissijat
inessiivi	timjamissa	timjameissa
elatiivi	timjamista	timjameista
illatiivi	timjamiin	timjameihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	timjamilla	timjameilla
ablatiivi	timjamilta	timjameilta
allatiivi	timjamille	timjameille
muut sijamuodot
essiivi	timjamina	timjameina
translatiivi	timjamiksi	timjameiksi
abessiivi	timjamitta	timjameitta
instruktiivi	–	timjamein
komitatiivi	–	timjameine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	timjami-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

alkuaan muinaiskreikan sanasta θῡμῐ́ᾱμᾰ (thūmíāma) ’suitsuke’ < θῡμῐᾰ́ω ’polttaa, suitsuttaa’^[1]

Käännökset

1. Thymus vulgaris

azeri: kəklikotu, kəkotu englanti: thyme espanja: tomillo m. norja (nynorsk): timian m.

ruotsi: kryddtimjan saksa: Thymian m., Kuttelkraut n. turkki: bahçe kekiği uzbekki: oddiy tog'jambil

Aiheesta muualla

• timjami Kielitoimiston sanakirjassa
• timjami Suomen etymologisessa sanakirjassa