torso

Suomi

Substantiivi

torso (1)

1. ihmisen vartalo ilman raajoja ja päätä; sellainen veistos
2. (kuvaannollisesti) kesken jäänyt tai vesitetty asia

   torsoksi jäänyt uudistus

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪orso/
• tavutus: tor‧so

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torso	torsot
genetiivi	torson	torsojen
partitiivi	torsoa	torsoja
akkusatiivi	torso; torson	torsot
sisäpaikallissijat
inessiivi	torsossa	torsoissa
elatiivi	torsosta	torsoista
illatiivi	torsoon	torsoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torsolla	torsoilla
ablatiivi	torsolta	torsoilta
allatiivi	torsolle	torsoille
muut sijamuodot
essiivi	torsona	torsoina
translatiivi	torsoksi	torsoiksi
abessiivi	torsotta	torsoitta
instruktiivi	–	torsoin
komitatiivi	–	torsoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	torso-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ihmisen vartalo ilman raajoja ja päätä; sellainen veistos

englanti: torso

ranska: torse m.

Aiheesta muualla

• torso Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

1. torso