trilli

Suomi

Substantiivi

trilli (5)

1. (musiikki) jonkin sävelen ja sen yläpuolisen sivusävelen nopea edestakainen vaihtelu^[1]

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪rilːi/, [ˈt̪rilːi]
• tavutus: tril‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	trilli	trillit
genetiivi	trillin	trillien (trillein)
partitiivi	trilliä	trillejä
akkusatiivi	trilli; trillin	trillit
sisäpaikallissijat
inessiivi	trillissä	trilleissä
elatiivi	trillistä	trilleistä
illatiivi	trilliin	trilleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	trillillä	trilleillä
ablatiivi	trilliltä	trilleiltä
allatiivi	trillille	trilleille
muut sijamuodot
essiivi	trillinä	trilleinä
translatiivi	trilliksi	trilleiksi
abessiivi	trillittä	trilleittä
instruktiivi	–	trillein
komitatiivi	–	trilleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	trilli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. jonkin sävelen ja sen yläpuolisen (diatonisen) sävelen nopea edestakainen vaihtelu

englanti: trill ruotsi: trill

saksa: Triller m.

Liittyvät sanat

• merkintä: tr

Synonyymit

• liverre, drilli

Aiheesta muualla

• trilli Kielitoimiston sanakirjassa