uhma

Suomi

Substantiivi

uhma (10)

1. vastustava tai välinpitämätön suhtautuminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈuhmɑ/
• tavutus: uh‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uhma	uhmat
genetiivi	uhman	uhmien (uhmain)
partitiivi	uhmaa	uhmia
akkusatiivi	uhma; uhman	uhmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	uhmassa	uhmissa
elatiivi	uhmasta	uhmista
illatiivi	uhmaan	uhmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uhmalla	uhmilla
ablatiivi	uhmalta	uhmilta
allatiivi	uhmalle	uhmille
muut sijamuodot
essiivi	uhmana	uhmina
translatiivi	uhmaksi	uhmiksi
abessiivi	uhmatta	uhmitta
instruktiivi	–	uhmin
komitatiivi	–	uhmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uhma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vastustava tai välinpitämätön suhtautuminen

englanti: defiance ruotsi: trots

saksa: Trotz m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: uhmata
• adjektiivit: uhmainen, uhmakas

Yhdyssanat

uhmaikä, uhmakausi

Aiheesta muualla

• uhma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 385 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa