uistin

Suomi

Substantiivi

uistin (33)^[1]

1. varsinkin petokalojen pyynnissä käytettävä pitkähkön siiman päähän kiinnitettävä viehe

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯st̪in/
• tavutus: uis‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uistin	uistimet
genetiivi	uistimen	uistimien uistinten
partitiivi	uistinta	uistimia
akkusatiivi	uistin; uistimen	uistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	uistimessa	uistimissa
elatiivi	uistimesta	uistimista
illatiivi	uistimeen	uistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uistimella	uistimilla
ablatiivi	uistimelta	uistimilta
allatiivi	uistimelle	uistimille
muut sijamuodot
essiivi	uistimena (uistinna)	uistimina
translatiivi	uistimeksi	uistimiksi
abessiivi	uistimetta	uistimitta
instruktiivi	–	uistimin
komitatiivi	–	uistimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uistime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	uistin-

Käännökset

1. varsinkin petokalojen pyynnissä käytettävä pitkähkön siiman päähän kiinnitettävä viehe

italia: cucchiaino m. ruotsi: drag

turkki: cazibe

Liittyvät sanat

• uistella
• uistelu

Yhdyssanat

heittouistin, lippauistin, lusikkauistin, ruohikkouistin, täkyuistin, uistinvita

Aiheesta muualla

• uistin Kielitoimiston sanakirjassa