ukko

Suomi

Substantiivi

ukko (1-A)

1. koiraspuolinen täysikasvuinen metso tai teeri
2. vanha tai vanhanoloinen mies

   Hän ei ole vielä vanha mies vaikka näyttääkin ukolta.

3. isoisä
4. isä
5. (puhekieltä) aviomies

   Hyvähän sinun, kun on rikas ukko, sen kun vain elelet leveästi.

6. (arkikieltä) lelufiguuri

   Heman-ukko

Ääntäminen

• IPA: /ˈukːo/
• tavutus: uk‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ukko	ukot
genetiivi	ukon	ukkojen
partitiivi	ukkoa	ukkoja
akkusatiivi	ukko; ukon	ukot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ukossa	ukoissa
elatiivi	ukosta	ukoista
illatiivi	ukkoon	ukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ukolla	ukoilla
ablatiivi	ukolta	ukoilta
allatiivi	ukolle	ukoille
muut sijamuodot
essiivi	ukkona	ukkoina
translatiivi	ukoksi	ukoiksi
abessiivi	ukotta	ukoitta
instruktiivi	–	ukoin
komitatiivi	–	ukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uko-
vahva vartalo	ukko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana on samaa alkuperää, kuin sana uros, joko yhteisestä kannasta tai tämän sanan hellittelymuoto.^[1]

Käännökset

1. koirasmetso tai -teeri

englanti: cock

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (mies) äijä

Johdokset

• substantiivit: ukkeli, ukki, ukkonen
• verbit: ukkoontua, ukkostaa, ukkoutua, ukostaa, ukottua

Yhdyssanat

appiukko, ennustajaukko, huru-ukko, isäukko, joulu-ukko, kuu-ukko, lumiukko, pakkasukko, pikku-ukko, puliukko, puu-ukko, tikku-ukko, tonttu-ukko, ukkoetana, ukkoherra, ukkoikä, ukkometso, ukkomies, ukkoteeri, ukkovalta, ukkovarvas, ukonhattu, ukonilma, ukonkorento, ukonköriläs, ukonnauris, ukonpalko, ukonputki, ukonsieni, ukontulikukka, vaivaisukko

Aiheesta muualla

• ukko Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Karjala

Substantiivi

ukko

1. mies

Aiheesta muualla

• ukko Karjalan kielen verkkosanakirjassa