urkuri

Katso artikkeli Urkuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

urkuri (6)

1. henkilö, joka soittaa urkuja

Ääntäminen

• IPA: /ˈurkuri/
• tavutus: ur‧ku‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	urkuri	urkurit
genetiivi	urkurin	urkurien urkureiden urkureitten
partitiivi	urkuria	urkureita urkureja
akkusatiivi	urkuri; urkurin	urkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	urkurissa	urkureissa
elatiivi	urkurista	urkureista
illatiivi	urkuriin	urkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	urkurilla	urkureilla
ablatiivi	urkurilta	urkureilta
allatiivi	urkurille	urkureille
muut sijamuodot
essiivi	urkurina	urkureina
translatiivi	urkuriksi	urkureiksi
abessiivi	urkuritta	urkureitta
instruktiivi	–	urkurein
komitatiivi	–	urkureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	urkuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi urut (vahva vartalo urku- ) + johdin -uri

Käännökset

1. henkilö, joka soittaa urkuja

englanti: organist espanja: organista m./f. turkki: orgcu

unkari: orgonista venäjä: органист m., органистка f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

diplomiurkuri, kanttori-urkuri

Aiheesta muualla

• urkuri Kielitoimiston sanakirjassa