urut

Katso artikkeli Urut Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

urut (1-D) (monikollinen)

1. perinteisesti kirkossa käytettävä kosketinsoitin, jossa on sävelten tuottamiseen virtaavan ilman avulla soivat pillit

Ääntäminen

• IPA: /ˈu.rut̪/
• tavutus: u‧rut

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	urut
genetiivi	–	urkujen
partitiivi	–	urkuja
akkusatiivi	–; –	urut
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	uruissa
elatiivi	–	uruista
illatiivi	–	urkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	uruilla
ablatiivi	–	uruilta
allatiivi	–	uruille
muut sijamuodot
essiivi	–	urkuina
translatiivi	–	uruiksi
abessiivi	–	uruitta
instruktiivi	–	uruin
komitatiivi	–	urkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uru-
vahva vartalo	urku-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kosketinsoitin, jossa on sävelten tuottamiseen virtaavan ilman avulla soivat pillit

albania: organo f. englanti: organ espanja: órgano ido: orgeno indonesia: organ italia: organo m. portugali: órgão m. puola: organy

ranska: orgue ruotsi: orgel saksa: Orgel f. turkki: org unkari: orgona venäjä: орган m. viro: orel

Liittyvät sanat

• aeoline,
• soittopöytä, pillistö
• prinsipaali
• rekisteri
• äänikerta

Johdokset

• substantiivit: urkuri

Yhdyssanat

Hammond-urut, sähköurut, urkuharmoni, urkukappale, urkukonsertti, urkukonsertto, urkukoraali, urkumusiikki, urkuparvi, urkupenkki, urkupilli, urkupiste, urkusävellys, vesiurut

Idiomit

• urut auki, urku auki – täysillä

Aiheesta muualla

• urut Kielitoimiston sanakirjassa
• urut Suomen etymologisessa sanakirjassa