urpu

Suomi

Substantiivi

urpu (1-E)

1. Koivu- ja pyökkikasveihin kuuluvien lehtipuiden kukinto

   Pihakoivumme oksat ovat jo urvuilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈurpu/, [ˈurpu]
• tavutus: ur‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	urpu	urvut
genetiivi	urvun	urpujen
partitiivi	urpua	urpuja
akkusatiivi	urpu; urvun	urvut
sisäpaikallissijat
inessiivi	urvussa	urvuissa
elatiivi	urvusta	urvuista
illatiivi	urpuun	urpuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	urvulla	urvuilla
ablatiivi	urvulta	urvuilta
allatiivi	urvulle	urvuille
muut sijamuodot
essiivi	urpuna	urpuina
translatiivi	urvuksi	urvuiksi
abessiivi	urvutta	urvuitta
instruktiivi	–	urvuin
komitatiivi	–	urpuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	urvu-
vahva vartalo	urpu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. koivun kukinto

englanti: catkin italia: amento m. portugali: amento m.

ruotsi: hänge viro: urb võro: urb

Liittyvät sanat

• silmu
• urpiainen

Yhdyssanat

koivunurpu, lepänurpu

Aiheesta muualla

• urpu Kielitoimiston sanakirjassa