usko

Katso artikkeli Usko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

usko (1)

1. ihmisen vakaumus Jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen
2. luottamus jonkin asian hyvyyteen tai positiiviseen kehitykseen, luottamus

   usko tulevaisuuteen

   usko pörssikurssien nousuun

3. tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luulo, uskomus

Ääntäminen

• IPA: /ˈusko/, [ˈusko̞]
• tavutus: us‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	usko	uskot
genetiivi	uskon	uskojen
partitiivi	uskoa	uskoja
akkusatiivi	usko; uskon	uskot
sisäpaikallissijat
inessiivi	uskossa	uskoissa
elatiivi	uskosta	uskoista
illatiivi	uskoon	uskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uskolla	uskoilla
ablatiivi	uskolta	uskoilta
allatiivi	uskolle	uskoille
muut sijamuodot
essiivi	uskona	uskoina
translatiivi	uskoksi	uskoiksi
abessiivi	uskotta	uskoitta
instruktiivi	–	uskoin
komitatiivi	–	uskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	usko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ihmisen vakaumus Jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen

bulgaria: вяра f. englanti: faith espanja: fe f., creencia f. kroatia: vjera f. latina: fides

ranska: foi f., croyance f. saksa: Glaube m. tšekki: víra f. venäjä: вера f. viro: usk

Liittyvät sanat

• luulo, luuleminen, teosofia, uskominen, uskonto, uskoa, uskonluopio, uskottomuus

Johdokset

• adjektiivit: -uskoinen, uskollinen, uskoton, uskova
• substantiivit: uskomine, uskomus, uskonto
• verbit: uskoa, uskoutua

Yhdyssanat

auktoriteettiusko, elämänusko, epäusko, islaminusko, jumalusko, kohtalousko, kristinusko, lapsenusko, messiasusko, noitausko, paavinusko, sallimususko, sielu-usko, tulevaisuudenusko, uskonasia, uskonelämä, uskonkappale, uskonkiihko, uskonkilvoitus, uskonkäsitys, uskonlahko, uskonoppi, uskonpuhdistus, uskonpuute, uskonsisar, uskonsota, uskonsuunta, uskontunnustus, uskonvaino, uskonvapaus, uskonveli, uskonyhteisö, ylösnousemususko

Idiomit

• Uskonsa kutakin auttakoon.

Aiheesta muualla

• usko Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 551, 860, 3626 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

usko

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uskoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uskoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uskoa

Kroatia

Adjektiivi

usko

1. (taivutusmuoto) neutri sanasta uzak