utopia

Katso artikkeli Utopia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

utopia (12)

1. tulevaisuuden tila, jossa täyttyvät ihanteet; ei ole esimerkiksi rikollisuutta eikä sairauksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈut̪oˌpiɑ/
• tavutus: u‧to‧pi‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	utopia	utopiat
genetiivi	utopian	utopioiden utopioitten (utopiain)
partitiivi	utopiaa	utopioita
akkusatiivi	utopia; utopian	utopiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	utopiassa	utopioissa
elatiivi	utopiasta	utopioista
illatiivi	utopiaan	utopioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	utopialla	utopioilla
ablatiivi	utopialta	utopioilta
allatiivi	utopialle	utopioille
muut sijamuodot
essiivi	utopiana	utopioina
translatiivi	utopiaksi	utopioiksi
abessiivi	utopiatta	utopioitta
instruktiivi	–	utopioin
komitatiivi	–	utopioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	utopia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• nimen kehitti Sir Thomas More sanan nimisessä kirjassaan vuodelta 1516 muinaiskreikan sanoista οὐ, "ei-" + τόπος, "paikka"

Käännökset

1. tulevaisuuden tila, jossa täyttyvät ihanteet

englanti: utopia

Liittyvät sanat

• utooppinen
• dystopia
• tieteiskirjallisuus

Aiheesta muualla

• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Utopia ja dystopia. Kotimaisten kielten keskus

Englanti

Substantiivi

utopia

1. utopia

Liittyvät sanat

• utopic
• dystopia