utu

Suomi

Katso artikkeli Utu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

utu (1-F)

1. (ilmatiede) kosteaa sameutta ilmassa

   Udun vallitessa näkyvyys on yli kaksi kilometriä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈut̪u/
• tavutus: u‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	utu	udut
genetiivi	udun	utujen
partitiivi	utua	utuja
akkusatiivi	utu; udun	udut
sisäpaikallissijat
inessiivi	udussa	uduissa
elatiivi	udusta	uduista
illatiivi	utuun	utuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	udulla	uduilla
ablatiivi	udulta	uduilta
allatiivi	udulle	uduille
muut sijamuodot
essiivi	utuna	utuina
translatiivi	uduksi	uduiksi
abessiivi	udutta	uduitta
instruktiivi	–	uduin
komitatiivi	–	utuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	udu-
vahva vartalo	utu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ilmatiede: kosteaa sameutta ilmassa

englanti: fog, haze espanja: neblina f. hollanti: nevel italia: bruma leggera f.

kroatia: izmaglica f., sumaglica f. ruotsi: dis turkki: pus venäjä: дымка

Liittyvät sanat

sumu, usva

Johdokset

• adjektiivit: utuinen

Yhdyssanat

utupilvi

Aiheesta muualla

• utu Kielitoimiston sanakirjassa
• utu Tieteen termipankissa
• utu Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa