uu

Suomi

Aakkonen

uu

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) u, U

Ääntäminen

• IPA: [ˈuː]

Substantiivi

uu (18)

1. (murteellinen) tyhjä tila, onkalo^[1]
2. vesilinnun pesäkoko, pesäpönttö^[2]

Taivutus

Monikon taivutusmuodot kyseenalaisia.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uu	uut
genetiivi	uun	uiden uitten
partitiivi	uuta	uita
akkusatiivi	uu; uun	uut
sisäpaikallissijat
inessiivi	uussa	uissa
elatiivi	uusta	uista
illatiivi	uuhun	uihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uulla	uilla
ablatiivi	uulta	uilta
allatiivi	uulle	uille
muut sijamuodot
essiivi	uuna	uina
translatiivi	uuksi	uiksi
abessiivi	uutta	uitta
instruktiivi	–	uin
komitatiivi	–	uine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: uukko, uuttu
• verbit: uupua, uuttaa

Anuta

Substantiivi

uu

1. rinta