välimerkki

Suomi

Substantiivi

välimerkki (5-A)

1. (kielitiede) kirjoitusmerkki, jolla teksti jaetaan sanaryhmiin ymmärtämisen helpottamiseksi. V

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋæliˌmerkːi/
• tavutus: vä‧li‧merk‧ki

Etymologia

• yhdyssana sanoista väli ja merkki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	välimerkki	välimerkit
genetiivi	välimerkin	välimerkkien (välimerkkein)
partitiivi	välimerkkiä	välimerkkejä
akkusatiivi	välimerkki; välimerkin	välimerkit
sisäpaikallissijat
inessiivi	välimerkissä	välimerkeissä
elatiivi	välimerkistä	välimerkeistä
illatiivi	välimerkkiin	välimerkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	välimerkillä	välimerkeillä
ablatiivi	välimerkiltä	välimerkeiltä
allatiivi	välimerkille	välimerkeille
muut sijamuodot
essiivi	välimerkkinä	välimerkkeinä
translatiivi	välimerkiksi	välimerkeiksi
abessiivi	välimerkittä	välimerkeittä
instruktiivi	–	välimerkein
komitatiivi	–	välimerkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	välimerki-
vahva vartalo	välimerkki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kirjoitusmerkki, jolla teksti jaetaan sanaryhmiin ymmärtämisen helpottamiseksi

englanti: punctuation mark, note hollanti: leesteken ranska: signe de ponctuation m. ruotsi: skiljetecken

saksa: Satzzeichen n. turkki: noktalama işareti venäjä: знак препинания viro: kirjavahemärk

Liittyvät sanat

• katko
• tarke

Alakäsitteet

• suuret välimerkit: piste, kysymysmerkki, huutomerkki
• pienet välimerkit: pilkku, puolipiste, kaksoispiste, sulkeet, sulkumerkki, ajatusviiva, lainausmerkki, yhdysmerkki

Aiheesta muualla

• välimerkki Kielitoimiston sanakirjassa
• välimerkki Tieteen termipankissa