vaha

Katso artikkeli Vaha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vaha (9)

1. (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
2. (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]
• tavutus: va‧ha

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaha	vahat
genetiivi	vahan	vahojen (vahain)
partitiivi	vahaa	vahoja
akkusatiivi	vaha; vahan	vahat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vahassa	vahoissa
elatiivi	vahasta	vahoista
illatiivi	vahaan	vahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vahalla	vahoilla
ablatiivi	vahalta	vahoilta
allatiivi	vahalle	vahoille
muut sijamuodot
essiivi	vahana	vahoina
translatiivi	vahaksi	vahoiksi
abessiivi	vahatta	vahoitta
instruktiivi	–	vahoin
komitatiivi	–	vahoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaha-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. esteri

azeri: mum englanti: wax espanja: cera f. hollanti: boenwas ido: vaxo italia: cera f. japani: 蝋 kroatia: vosak m. portugali: cera f. puola: wosk m. ranska: cire f.

romania: ceară f. ruotsi: vax saksa: Wachs n. slovakki: vosk turkki: mum unkari: viasz uzbekki: mum valkovenäjä: воск m. venäjä: воск m. viro: vaha

Liittyvät sanat

merenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri

Johdokset

• substantiivit: vahakas
• verbit: vahata

Yhdyssanat

autovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha

Idiomit

• olla sulaa vahaa jnk käsissä

Aiheesta muualla

• vaha Kielitoimiston sanakirjassa