vala

Katso artikkeli Vala Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vala (9)

1. Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen vakuutus, pyhä sitoumus

   Ministerit vannovat valan tai antavat eettisestä tai uskonnollisesta syystä juhlallisen vakuutuksen.

2. ylätyylinen tai juhlallinen lupaus

   Vannoa koston, rakkauden vala.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlɑ/, [ˈʋɑlɑ]
• tavutus: va‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vala	valat
genetiivi	valan	valojen (valain)
partitiivi	valaa	valoja
akkusatiivi	vala; valan	valat
sisäpaikallissijat
inessiivi	valassa	valoissa
elatiivi	valasta	valoista
illatiivi	valaan	valoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valalla	valoilla
ablatiivi	valalta	valoilta
allatiivi	valalle	valoille
muut sijamuodot
essiivi	valana	valoina
translatiivi	valaksi	valoiksi
abessiivi	valatta	valoitta
instruktiivi	–	valoin
komitatiivi	–	valoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vala-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen vakuutus, pyhä sitoumus

englanti: oath espanja: juramento m. hollanti: eed m. italia: giuramento m. kreikka: όρκος kroatia: zakletva f., prisega f. latina: iūrāmentum puola: przysięga f. ranska: serment m. romania: jurământ n.

ruotsi: ed saksa: Eid m., Schwur m. slovakki: prísaha f. sloveeni: prisega f. tšekki: přísaha f. turkki: ant ukraina: присяга f. venäjä: присяга f. viro: vanne

Liittyvät sanat

• juhlallinen vakuutus
• rikkoa vala
• tehdä vala
• sitoumus
• valan tehnyt
• vannoa
• väärä vala

Johdokset

• adjektiivit: valallinen

Yhdyssanat

Hippokrateen vala, ilmaisuvala, ilmoitusvala, kuuliaisuudenvala, lippuvala, lääkärinvala, merimiesvala, olympiavala, papinvala, sotilasvala, todistajanvala, tuomarinvala, uskollisuudenvala, uskollisuusvala, valaliitto, valamies, valanteko, valanvannonta, valapatto, veljeysvala, verivala, virkavala

Idiomit

• vannoa vala — luvata valassa annettu sitoumus

Aiheesta muualla

• vala Kielitoimiston sanakirjassa
• vala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 753 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

vala

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valaa

Kroatia

Substantiivi

vala

1. yksikön genetiivimuoto sanasta val
2. monikon genetiivimuoto sanasta val