valtuuttaa

Suomi

Verbi

valtuuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. ~ (part.) + 3. inf.:n illatiivi (-maan/-mään) antaa jklle oikeus tehdä jtak itseään sitovaa itsensä puolesta

   Valtuutin poikani käyttämään ääntäni yhtiökokouksessa. Hän käytti valtuutustani niin, että äänestyksessä hän äänesti kuten ohjeistin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ːɑːˣ/
• tavutus: val‧tuut‧taa

Etymologia

valtuus + -ttaa

Käännökset

1. antaa jklle oikeus tehdä jtak itseään sitovaa itsensä puolesta

englanti: author|ise/-ize ruotsi: bemyndiga, auktorisera

saksa: ermächtigen venäjä: уполномочивать

Liittyvät sanat

• mandaatti

Johdokset

• substantiivit: valtuuttaja, valtuuttaminen, valtuutus

Aiheesta muualla

• valtuuttaa Kielitoimiston sanakirjassa