vamma

Suomi

Substantiivi

vamma (9)

1. jokin synnynnäinen tai pysyvä ruumiillisen tai henkisen kyvyn vajavaisuus tai puute
2. loukkaantumisessa tai tapaturmassa saatu haava, venähdys, murtuma tai muu trauma

   Mopopojat saivat pahoja vammoja kolarissa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑmːɑ/, [ˈʋɑ̝mːɑ̝]
• tavutus: vam‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vamma	vammat
genetiivi	vamman	vammojen (vammain)
partitiivi	vammaa	vammoja
akkusatiivi	vamma; vamman	vammat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vammassa	vammoissa
elatiivi	vammasta	vammoista
illatiivi	vammaan	vammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vammalla	vammoilla
ablatiivi	vammalta	vammoilta
allatiivi	vammalle	vammoille
muut sijamuodot
essiivi	vammana	vammoina
translatiivi	vammaksi	vammoiksi
abessiivi	vammatta	vammoitta
instruktiivi	–	vammoin
komitatiivi	–	vammoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vamma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. synnynnäinen tai pysyvä vajavaisuus

englanti: disability, handicap italia: disabilità f.

venäjä: дефект m., порок m., повреждение

2. loukkaantumisessa saatu trauma

englanti: injury, trauma espanja: herida f. italia: ferita f., (lääk.) trauma m.

ranska: blessure f. tšekki: urážka, zranění, úraz, poranění venäjä: рана, травма

Liittyvät sanat

trauma

Johdokset

• adjektiivit: vammainen
• verbit: vammauttaa, vammautua

Yhdyssanat

aivovamma, kallovamma, kehitysvamma, kuulovamma, käsivamma, lihasvamma, liikuntavamma, meluvamma, näkövamma, paleltumisvamma, palovamma, polvivamma, rasitusvamma, ruhjevamma, ruumiinvamma, selkävamma, selkäydinvamma, silmävamma, sotavamma, sädevamma, säteilyvamma, tunnevamma, urheiluvamma

Aiheesta muualla

• vamma Kielitoimiston sanakirjassa
• vamma Tieteen termipankissa
• Artikkelit 3278, 941 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa