vanhus

Suomi

Substantiivi

vanhus (39)

1. vanha henkilö
2. (arkikieltä, leikkimielinen) vanhempi, isä tai äiti

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhus/
• tavutus: van‧hus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanhus	vanhukset
genetiivi	vanhuksen	vanhusten vanhuksien
partitiivi	vanhusta	vanhuksia
akkusatiivi	vanhus; vanhuksen	vanhukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vanhuksessa	vanhuksissa
elatiivi	vanhuksesta	vanhuksista
illatiivi	vanhukseen	vanhuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vanhuksella	vanhuksilla
ablatiivi	vanhukselta	vanhuksilta
allatiivi	vanhukselle	vanhuksille
muut sijamuodot
essiivi	vanhuksena	vanhuksina
translatiivi	vanhukseksi	vanhuksiksi
abessiivi	vanhuksetta	vanhuksitta
instruktiivi	–	vanhuksin
komitatiivi	–	vanhuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vanhukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vanhus-

Huomautukset

• nykyisin sanan käyttöä myös vältellään sen joissakin yhteyksissä oletetun halventavan sävyn takia: vanhus ~ huonokuntoinen, ja sen sijaan käytetään mm. sanoja ikääntynyt, ikäihminen, seniori

Etymologia

• adjektiivi vanha + johdin -us (:-ukse-)

Käännökset

1. vanha henkilö

englanti: senior citizen, old man, old woman espanja: anciano m., -a f. hollanti: oudje n. kroatia: starac m., starica f. portugali: idoso

ruotsi: gamling, åldring saksa: Alte m./f., Greis m., Greisin f. venäjä: старик, старец m., старуха f. viro: vanur

Liittyvät sanat

• vanhuus

Synonyymit

• ikääntynyt, ikäihminen, seniori; vanhempi herra/herrasmies / rouva

Yhdyssanat

vanhustenhoito, vanhustenhuolto, vanhustenkerho, vanhustentalo, vanhustyö

Aiheesta muualla

• vanhus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 356 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa