vanilja

Suomi

Substantiivi

vanilja (12)

1. vaniljaorkidea ja sen siemenkodasta kuivaamalla valmistettava mauste ja hajuste
2. vaniljoiden (Vanilla) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑniljɑ/
• tavutus: va‧nil‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanilja	vaniljat
genetiivi	vaniljan	vaniljoiden vaniljoitten (vaniljain)
partitiivi	vaniljaa	vaniljoita
akkusatiivi	vanilja; vaniljan	vaniljat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaniljassa	vaniljoissa
elatiivi	vaniljasta	vaniljoista
illatiivi	vaniljaan	vaniljoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaniljalla	vaniljoilla
ablatiivi	vaniljalta	vaniljoilta
allatiivi	vaniljalle	vaniljoille
muut sijamuodot
essiivi	vaniljana	vaniljoina
translatiivi	vaniljaksi	vaniljoiksi
abessiivi	vaniljatta	vaniljoitta
instruktiivi	–	vaniljoin
komitatiivi	–	vaniljoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vanilja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< ruotsi << espanja^[1]

Käännökset

1. vaniljaorkidean ja sen siemenkodasta valmistettava mauste

englanti: vanilla espanja: vainilla hollanti: vanille italia: vaniglia f. ranska: vanille f. ruotsi: vanilj

saksa: Vanille f. tšekki: vanilka turkki: vanilya venäjä: ваниль f. viro: vanill

Liittyvät sanat

• vanilliini

Yhdyssanat

vaniljajäätelö, vaniljakastike, vaniljasokeri, vaniljatanko

Aiheesta muualla

• vanilja Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 5194 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa