vedin

Suomi

Substantiivi

vedin (33-F)

1. jokin, mistä vedetään, otetaan kiinni

   laatikoiden ja ovien vetimet

2. lehmän, vuohen tai muun lypsettävän eläimen utareen nänni
3. (slangia, monikollinen) vaatteet, asu

   Sillä oli kliffat vetimet.

   Kuinka kukaan voi liikkua julkisella paikalla tuommoisissa vetimissä.

4. (harvinainen) vetämällä kuljettamiseen käytetty väline

   Kuljetimme loukkaantuneen metsästä purilaat vetimenä.

   Reet ovat tavallisesti hevosten talvisina vetiminä, kakkuloilla tai ilman.

   Ahkio tunnetaan poron vetimenä.

5. (kuvaannollisesti) vedettävä taakka

   On siinä ollut vedintä ja muuta kestettävää, taloudellista apua on saanut antaa kerran jos toisenkin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋedin/
• tavutus: ve‧din

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vedin	vetimet
genetiivi	vetimen	vetimien vedinten
partitiivi	vedintä	vetimiä
akkusatiivi	vedin; vetimen	vetimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vetimessä	vetimissä
elatiivi	vetimestä	vetimistä
illatiivi	vetimeen	vetimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vetimellä	vetimillä
ablatiivi	vetimeltä	vetimiltä
allatiivi	vetimelle	vetimille
muut sijamuodot
essiivi	vetimenä (vedinnä)	vetiminä
translatiivi	vetimeksi	vetimiksi
abessiivi	vetimettä	vetimittä
instruktiivi	–	vetimin
komitatiivi	–	vetimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vetime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vedin-

Etymologia

• verbi vetää (heikko vartalo vedä- ) + johdin -in

Liittyvät sanat

• kahva
• painike
• ripa

Synonyymit

• (sl. vaatteet) kuteet

Yhdyssanat

• kakkulavetimet, lankavedin, ulosvedin

Aiheesta muualla

• vedin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

vedin

1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä vetää