utare

Katso artikkeli Utare Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

utare (49)

1. nisäkkäiden elin, johon kuuluvat maitorauhaset, maitotiehyet ja nännit

   Lehmän ja muiden nisäkkäiden utareet poikkeavat rakenteellisesti toisistaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈut̪ɑre/
• tavutus: u‧ta‧re

Taivutus

• Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	udar utare	utaret utareet
genetiivi	utaren utareen	udarten utarien utareiden utareitten
partitiivi	udarta utaretta	utaria utareita
akkusatiivi	udar utare; utaren utareen	utaret utareet
sisäpaikallissijat
inessiivi	utaressa utareessa	utarissa utareissa
elatiivi	utaresta utareesta	utarista utareista
illatiivi	utareen utareeseen	utariin utareisiin utareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	utarella utareella	utarilla utareilla
ablatiivi	utarelta utareelta	utarilta utareilta
allatiivi	utarelle utareelle	utarille utareille
muut sijamuodot
essiivi	utarena utareena (udarna)	utarina utareina
translatiivi	utareksi utareeksi	utariksi utareiksi
abessiivi	utaretta utareetta	utaritta utareitta
instruktiivi	–	utarin utarein
komitatiivi	–	utareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	utare-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	udar-

Etymologia

vanha indoeurooppalainen laina^[1]

Käännökset

1. nisäkkäiden elin, johon kuuluvat maitorauhaset, maitotiehyet ja nännit.

englanti: udder espanja: ubre kroatia: vime n. ranska: pis ruotsi: juver

saksa: Euter turkki: meme venäjä: вымя n. viro: udar

Liittyvät sanat

• utareet
• vedin

Yhdyssanat

utareliivi, utaretulehdus

Aiheesta muualla

• utare Kielitoimiston sanakirjassa
• utare Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

Verbi

utare

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä utrti