vesuri

Katso artikkeli Vesuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vesuri (6)

1. pitkäteräinen työkalu pienpuuston raivaamiseen ja oksien karsimiseen

   Usein vesurin terän kärki on käännetty alaspäin, jotta raivattaessa vältettäisiin teroitetun osan osuminen kiviin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋesuri/
• tavutus: ve‧su‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vesuri	vesurit
genetiivi	vesurin	vesurien vesureiden vesureitten
partitiivi	vesuria	vesureita vesureja
akkusatiivi	vesuri; vesurin	vesurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vesurissa	vesureissa
elatiivi	vesurista	vesureista
illatiivi	vesuriin	vesureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vesurilla	vesureilla
ablatiivi	vesurilta	vesureilta
allatiivi	vesurille	vesureille
muut sijamuodot
essiivi	vesurina	vesureina
translatiivi	vesuriksi	vesureiksi
abessiivi	vesuritta	vesureitta
instruktiivi	–	vesurein
komitatiivi	–	vesureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vesuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi vesata, vesoa tai niiden kantasana substantiivi vesa + johdin -uri

Käännökset

1. työkalu pienpuuston raivaamiseen ja oksien karsimiseen

englanti: bill, billhook norja (nynorsk): lauvkniv m., snidel m. ruotsi: lövkniv; lövhacka, riskniv

saksa: Hippe turkki: tahra viro: kiin; võsaraud, võsavikat

Liittyvät sanat

• kassara, kassari
• vesoa

Synonyymit

• vesoin

Aiheesta muualla

• vesuri Kielitoimiston sanakirjassa