vesa

Suomi

Substantiivi

vesa (9)

1. puun varren juuresta tai kannosta kasvava uusi, nuori varsi
2. lapsi, jälkeläinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋesɑ/
• tavutus: ve‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vesa	vesat
genetiivi	vesan	vesojen (vesain)
partitiivi	vesaa	vesoja
akkusatiivi	vesa; vesan	vesat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vesassa	vesoissa
elatiivi	vesasta	vesoista
illatiivi	vesaan	vesoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vesalla	vesoilla
ablatiivi	vesalta	vesoilta
allatiivi	vesalle	vesoille
muut sijamuodot
essiivi	vesana	vesoina
translatiivi	vesaksi	vesoiksi
abessiivi	vesatta	vesoitta
instruktiivi	–	vesoin
komitatiivi	–	vesoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vesa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. puun varren juuresta tai kannosta kasvava uusi, nuori varsi

englanti: sprout

ruotsi: skott

2. lapsi, jälkeläinen

englanti: offspring

Liittyvät sanat

• verso

Johdokset

• substantiivit: vesakko, vesuri
• verbit: vesata, vesoa, vesoittua

Yhdyssanat

juurivesa, kantovesa, runkovesa, tyvivesa, vesametsä

Aiheesta muualla

• vesa Kielitoimiston sanakirjassa
• vesa Tieteen termipankissa