vinge

Ruotsi

Substantiivi

vinge yl. (2) (yks. määr. vingen[luo], mon. epämäär. vingar[luo], mon. määr. vingarna[luo])

1. siipi

Tanska

Substantiivi

vinge yl. (yks. määr. vingen[luo], mon. epämäär. vinger[luo], mon. määr. vingerne[luo])

1. siipi

Viro

Adjektiivi

vinge (gen vinge, part vinget)

1. (sääilmiöistä) kolea, pureva, läpitunkeva, tuima

   vinge põhjatuul – kolea pohjoistuuli

2. (hajusta) terävä, pistävä, tuima

   Fui, mis vinge kärsahais! – Hyi, mikä pistävä palaneenkäry!

3. (puhekieltä) tiukka, tuima, ankara, tiukkapipoinen, yrmeä, äreä, ynseä

   Õpetaja võiks ikka leplikum olla. Mitte vinge selline... – Opettaja voisi kyllä olla leppoisampi. Eikä tuommoinen tiukka...

4. (puhekieltä) kiva, hauska, mahtava, mukava, veikeä, vinkeä

   Pekka on täitsa vinge sell. – Pekka on ihan kiva sälli.

   – Me õpetaja on vinge. – Kas karm või? – Ei, vaid väga tore.

5. (slangia) kova, hurja, mahtava, raisu, raju, reteä jms.

   Vinge mees kes nii vinge autoga sõidab. – Kova mies joka niin mahtavalla autolla ajelee.

   Oled vinge mees, vä? Kelleks sa ennast pead? – Oot sä kova mies, vai? Kuka sä luulet olevasi?

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 1 (ohutu) ohutu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vinge	vinged
genetiivi	vinge	vingete
partitiivi	vinget	vingeid
illatiivi	vingesse	vingetesse vingeisse
inessiivi	vinges	vingetes vingeis
elatiivi	vingest	vingetest vingeist
allatiivi	vingele	vingetele vingeile
adessiivi	vingel	vingetel vingeil
ablatiivi	vingelt	vingetelt vingeilt
translatiivi	vingeks	vingeteks vingeiks
terminatiivi	vingeni	vingeteni
essiivi	vingena	vingetena
abessiivi	vingeta	vingeteta
komitatiivi	vingega	vingetega

Huomautukset

• vrt. suomen vinka, kylmä tuuli

Liittyvät sanat

• ving

Aiheesta muualla

• vinge Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)