vointi

Suomi

Substantiivi

vointi (5-J)

1. (fysiologia) olo, olotila, terveydentila

   Millainen on vointisi?

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋoi̯nt̪i/
• tavutus: voin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vointi	voinnit
genetiivi	voinnin	vointien (vointein)
partitiivi	vointia	vointeja
akkusatiivi	vointi; voinnin	voinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	voinnissa	voinneissa
elatiivi	voinnista	voinneista
illatiivi	vointiin	vointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	voinnilla	voinneilla
ablatiivi	voinnilta	voinneilta
allatiivi	voinnille	voinneille
muut sijamuodot
essiivi	vointina	vointeina
translatiivi	voinniksi	voinneiksi
abessiivi	voinnitta	voinneitta
instruktiivi	–	voinnein
komitatiivi	–	vointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	voinni-
vahva vartalo	vointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi voida (vartalo voi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. vointi

ruotsi: befinnande, hälsotillstånd, helsa

Liittyvät sanat

• voiminen

Yhdyssanat

hyvinvointi, pahoinvointi, yleisvointi

Aiheesta muualla

• vointi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 960, 987, 2368 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa