olo

Kansainvälinen

Lyhenne

olo

1. livvin kielitunnus, ISO 639-3 olo

Suomi

Substantiivi

olo (1)

1. oleminen jossain tai jonakin, olemisen akti

   Tehdä olonsa mukavaksi.

2. se, miten joku tuntee voivansa terveyden suhteen

   todella huono olo

3. ks. monikko olot

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	olo	–
genetiivi	olon	–
partitiivi	oloa	–
akkusatiivi	olo; olon	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	olossa	–
elatiivi	olosta	–
illatiivi	oloon	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	ololla	–
ablatiivi	ololta	–
allatiivi	ololle	–
muut sijamuodot
essiivi	olona	–
translatiivi	oloksi	–
abessiivi	olotta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	oloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	olo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi olla (vokaalivartalo ole- ) + johdin -o

Käännökset

1. oleminen jossain tai jonakin

englanti: being

viro: olu, olemine

Liittyvät sanat

• olemus
• olla
• kotiolot

Johdokset

• adjektiivit: oloinen

Yhdyssanat

asumisolot, aukiolo, erilläänolo, erossaolo, esilläolo, joutenolo, kiinniolo, kotonaolo, liikkeelläolo, liikkeessäolo, läsnäolo, mukanaolo, olemassaolo, oloaika, oloasu, olohuone, olomuoto, oloneuvos, olonurkka, olonurkkaus, olosija, olosuhde, olosuhteet, olotila, paikallaanolo, paikoillaanolo, poissaolo, ristilläolo, sairauspoissaolo, täälläolo, vaitiolo, vallassaolo, varallaolo, varuillaanolo, vesilläolo, voimassaolo, yhdessäolo, yksinolo

Aiheesta muualla

• olo Kielitoimiston sanakirjassa

Baski

Substantiivi

olo

1. kaura