Eila Roine
suomalainen näyttelijä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Eila Roine (viralliselta nimeltään Eila Orvokki Roine-Auvinen, o.s. Roine; s. 26. marraskuuta 1931 Turku) on suomalainen näyttelijä.[2] Roine aloitti näyttelemisen Eino Salmelaisen iltanäyttelijäkoulussa vuonna 1949.[3] Elämäntyönsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän oli kiinnitettynä vuodet 1951–1994 ja sen jälkeen vierailijana.
Eila Roine | |
---|---|
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasavalta (1962). |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Eila Orvokki Roine-Auvinen |
Syntynyt | 26. marraskuuta 1931 (ikä 92) Turku |
Ammatti | näyttelijä |
Vanhemmat | Eero Roine |
Puoliso | Vili Auvinen (vih. 1955; k. 1996) |
Lapset |
Tommi Auvinen Janne Auvinen |
Sukulaiset |
Esko Roine (veli) Liisa Roine (sisko) |
Näyttelijä | |
Taiteilijanimet | Eila Auvinen (rinnakkaisnimi)[1] |
Merkittävät roolit |
|
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Infobox OK |
Roine on profiloitunut eritoten todentuntuisten hahmojen tulkitsijana, mutta myös rytmitajuisena komediennena. Vahvaa realismia edustavat muun muassa Elinan ja Alman roolit Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta sovitetuissa näytelmissä. Komediaa Roine on tehnyt muun muassa Elizana näytelmässä Pygmalion ja Leonardana näytelmässä Rakkautta ja magiaa äidin keittiössä, jossa realismiin yhdistetään maagisia aineksia. Läpimurtonsa Roine teki Maijan osassa komediassa Suutarin tyttäret.
Realismi on seurannut Roinetta myös televisioon, jossa hän näytteli suorissa studiolähetyksissä vuodesta 1961 alkaen. Televisiodebyyttinä oli Kaijan osa sarjanäytelmässä Heikki ja Kaija, jonka päätyttyä Roine näytteli Helmiä 1970-luvun sarjassa Rintamäkeläiset. Sarjojen tyyliä on kutsuttu kahvipöytärealismiksi, ja niiden fiktiivinen maailma oli niin todentuntuista, että Roine sekoitettiin toisinaan roolihahmoihinsa. Roine näytteli niin ikään sarjoissa Sirkuspelle Hermanni ja Kotikatu.
Teatterissa Roineelle oli tärkeää ensemble, ja koska hän kuului taiteellisesti laadukkaaseen kokoonpanoon, hänen ei ollut koskaan tarve vaihtaa teatteria.
Roineen elokuvaroolit ovat olleet yleensä pieniä, mutta säväyttäviä, kuten tragikomediassa Juoksuhaudantie (2004). Uransa myöhäisvaiheessa Roine on näytellyt myös lastenelokuvissa.
Vuosina 1996–2013 Roine toimi lastenohjelma Pikku Kakkosen juontajana, ”Eila-mummina”. Hän juonsi Pikku Kakkosen viimeistä kertaa 11. syyskuuta 2013.[4]
Roine sai teatterineuvoksen arvonimen vuonna 1995.[2] Vuonna 2006 tasavallan presidentti myönsi hänelle Pro Finlandia -mitalin.[3][5] Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston Kunniatohtoriksi.[6]