Paestum
Antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio From Wikipedia, the free encyclopedia
Poseidonia (m.kreik. Ποσειδωνία, Poseidōnia) eli Paiston/Paistos (Παῖστον/Παιστός), roomalaisella ajalla Paestum (lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen Capaccio Paestumin kaupungin alueella Campanian hallintoalueella Italiassa, noin 96 kilometriä Napolista kaakkoon.[4]
| Poseidonia | |
|---|---|
| Ποσειδωνία Paestum |
|
 Poseidonian eli Paestumin arkeologinen alue etelästä päin nähtynä. |
|
| Sijainti | |
  Poseidonia |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Paestum, Capaccio Paestum, Salerno, Campania |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 650 eaa.–800-luku jaa. |
| Huippukausi | n. 600 eaa.–1. vuosisata jaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Suur-Kreikka |
|
Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto, Paestumin ja Velian arkeologiset alueet sekä Certosa di Padula |
|
| Aiheesta muualla | |
Poseidonia perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana noin 650 eaa. Se tuli osaksi alueella laajentunutta Rooman valtakuntaa vuonna 273 eaa. Tämän jälkeen se oli aluksi roomalainen kolonia ja myöhemmin tavallinen roomalaiskaupunki. Nykyisin Paestumin arkeologinen alue on osa Unescon maailmanperintökohdetta nimeltä Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto, Paestumin ja Velian arkeologiset alueet sekä Certosa di Padula.[5] Kaupunki tunnetaan erityisesti hyvin säilyneistä temppeleistään.
_07.jpg)
Poseidonia eli myöhempi Paestum sijaitsi Leukaniassa eli Lucaniassa Apenniinien niemimaan itärannikolla lähellä Tyrrhenanmeren rantaa. Se oli rakennettu Sele (nyk. Salso) -joen tasangolle noin kahdeksan kilometriä etelään Silaros-joen suusta ja noin 1,5 kilometrin päähän merenrannasta. Kaupungin itäpuolella sijaitsivat kukkulat, jotka nykyisin tunnetaan nimellä Monte Alburno.[2][3]
Lahti, jonka rannan lähellä kaupunki oli, ulottui pohjoispuoliselta Minervan niemeltä (nyk. Punta della Campanella) etelänpuoleiselle Poseidionin niemelle (Punta di Licosa). Antiikin aikana se tunnettiin Poseidonianlahtena (Poseidōniatēs kolpos), roomalaisittain Paestuminlahtena (Paestanus Sinus) ja nykyisin Salernonlahtena.[3]
Kaupunki voidaan lukea osaksi Suur-Kreikan eli Magna Graecian aluetta termin laajassa merkityksessä. Joskus termillä viitataan kuitenkin lähinnä aivan Italian eteläisimmän rannikon kreikkalaiskaupunkeihin ja kaikkein rajatuimmassa merkityksessä pelkästään Tarantonlahden siirtokuntiin. Kaupunki oli Tyrrhenanmeren rannikon kreikkalaiskaupungeista pohjoisimpia Kymen (Cumae) ja Neapoliin ohella.
Esihistoria ja arkaainen kausi
Arkeologisten löytöjen perusteella alue on ollut asuttu paleoliittisella ja neoliittisella kaudella. Poseidonian kaupunki perustettiin etelämpänä sijainneen Sybariin kreikkalaiskaupungin siirtokuntana antiikin Kreikan arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. puolessa välissä. Samalla seudun varhaisempi väestö joutui muuttamaan sisämaahan. Siirtokunnan perustajina saattoivat olla Sybariin troizenilainen väestö, jonka akhaialaiset olivat karkottaneet kaupungista. Strabonin mukaan kaupunki perustettiin ensin lähemmäksi merta, mutta siirrettiin sitten hieman kauemmaksi rannikosta.[2][3][6] Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Poseidōniatēs (Ποσειδωνιάτης), myöhemmin Paistanos (Παιστανός) ja latinaksi Paestanus.[3]
Poseidoniasta tuli nopeasti kukoistava sen ympäristön hedelmällisen maaperän ja kaupankäynnin ansiosta. Kaupungin varhaisesta historiasta tiedetään kuitenkin vain vähän, jopa vähemmän kuin Suur-Kreikan muiden kaupunkien alkuvaiheista. Arkeologisista jäänteistä tiedetään, että kaupunki laajeni, ja sinne rakennettiin suuria kreikkalaisia temppeleitä. Sieltä on löytynyt myös kolikoita ja metallisia pienoispatsaita. Löydöt yhdessä osoittavat kaupungin menestyneen.[2][3]
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Poseidoniasta ovat vasta 400-luvun lopulta eaa. Tuolloin Herodotos mainitsee kaupungin tavalla, joka osoittaa sen olleen merkittävä viimeistään naapurikaupunki Elean (Velia) perustamisen aikaan noin 540 eaa. Sybariin tuhon vuonna 510 eaa. jälkeen kaupunkiin muutti mahdollisesti uutta väestöä, joskin Herodotos mainitsee jäljelle jääneiden sybarislaisten muuttaneen vain Laokseen ja Skidrokseen.[2][3][7]
Klassinen kausi
Koska Poseidonia sijaitsi suhteellisen pohjoisessa, se oli kreikkalaiskaupungeista ensimmäisiä, jotka kärsivät paikallisen ei-kreikkalaisen heimon lukaanien noususta alueella ja joutui lopulta näiden vallan alle. Tämä ajoitetaan noin vuosiin 400–390 eaa. Antiikin lähteiden mukaan kreikkalaisia ei tuolloin karkotettu kaupungista, vaan heidän tuli pelkästään alistua barbaarien valtaan ja ottaa kaupunkiin näiden varuskunta. Seurauksena kaupunki säilytti ainakin osittain kreikkalaisen luonteensa jonkin aikaa. Lukaanit antoivat kaupungille uuden nimen Paiston tai Paistos.[3][8]
Epeiroksen kuningas Aleksanteri I, joka taisteli Suur-Kreikassa barbaareja vastaan, vapautti kaupungin vuonna 330 eaa. Se vaikuttaa kuitenkin päätyneen takaisin barbaarien käsiin jo vuoteen 326 eaa. tultaessa.[2][3][9]
Roomalainen kausi
Roomalaiset valtasivat kaupungin muun Lucanian ohella. Eteläisessä Italiassa Roomaa vastaan sotineen Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen vetäydyttyä alueelta vuonna 273 eaa. roomalaiset tekivät kaupungista roomalaisen kolonian. Viimeistään tässä yhteydessä nimi vaihdettiin (tai muuntui) muotoon Paestum.[2][3]
Kaupungin ajasta roomalaisena koloniana tiedetään jälleen suhteellisen vähän. Hannibalin vallatessa Italiaa toisen puunilaissodan aikaan 218–202 eaa. Paestum pysyi uskollisena Roomalle ja tarjosi joukkoja ja laivoja sen käyttöön sodassa. Kaupunki mainitaan merkittävänä vielä Rooman tasavallan loppupuolella ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Vuoden 90 eaa. Lex Julian myötä Paestumista tuli tavallinen roomalaiskaupunki.[2][3]
Strabonin mukaan Sele-joen liettyminen ensimmäisellä vuosisadalla jaa. muutti paikan epäterveelliseksi malarian leviämisen vuoksi. Tämän seurauksena Paestum alkoi mitä ilmeisimmin taantua. Kaupunki vaikuttaa kuitenkin säilyneen olemassa läpi Rooman keisarikauden.[2][3] Paestum tunnettiin muun muassa ruusuistaan, jotka kukkivat kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä, ja joiden tuoksua runoilijat ylistivät.[3][10]
Myöhempi historia
400-luvulla jaa. Paestumista tuli piispanistuin. Keskiajan alkupuolella kaupunki muodostui vain pienestä asutuksesta, joka oli keskittynyt kirkoksi muutetun pohjoisimman temppelin eli Athenen temppelin ympärille. Kaupunki hylättiin saraseenien hyökkäysten seurauksena noin 800-luvulla, ja piispanistuin siirrettiin naapurikaupunki Capaccioon ylemmäksi sisämaahan.[2][3]
Ajan kuluessa kaupungin paikka soistui ja metsittyi, ja se säilyi asumattomana hyvin pitkään. Pystyssä olleet temppelit säilyivät ainakin osittain näkyvissä, ja tunnettiin todennäköisesti lähiseudullaan, mutta ei laajemmin Euroopassa. Rauniot ”löytyivät” ja tulivat tunnetuksi vasta 1700-luvulla, toisin sanoen samoihin aikoihin yhdessä Pompejin ja Herculaneumin kanssa, kun oppineet matkailijat kuvasivat niitä teoksissaan. Niistä tuli uusklassismin aikana nopeasti hyvin kuuluisat ja varhainen turistinähtävyys.[2][3]
Hieman myöhemmin alkoivat alueen arkeologiset kaivaukset. Niitä suoritettiin laajassa mittakaavassa erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin lähelle rakennettiin myös rautatieasema turismin edistämiseksi. Toisen maailmansodan aikaan alue päätyi keskelle Salernon maihinnousua.[11]
Poseidonian eli Paestumin keskiössä oli agora eli kauppapaikka, roomalaisaikana forum, julkisine rakennuksineen. Agoran eteläpuolinen alue oli pyhitetty Heralle ja pohjoispuolinen alue Athenelle. Paestumin arkeologisen alueen tärkeimmät nähtävyydet ovat näiden pyhäkköalueiden kolme suurta kreikkalaisajalla rakennettua doorilaista tyyliä edustavaa temppeliä. Näiden lisäksi kaupungista on kaivettu esiin myös pienempien temppeleiden jäänteitä, lukuisia kaupunkikortteleita sekä osa amfiteatterista. Kaupungin muurit portteineen ja torneineen ovat säilyneet suhteellisen hyvin.[2]
Temppelit
Heran pyhäkköalueen kummatkin temppelit on nykytutkimuksen valossa luultavasti omistettu Heralle, mutta toinen niistä tunnetaan usein Poseidonin (Neptunuksen) temppelinä sen aiemman identifioinnin vuoksi. Kolmas suuri temppeli oli omistettu Athenelle.[2] Paestumin temppelit ovat säilyneet nykyaikaan poikkeuksellisen hyvin, ja ne ovat parhaiten säilyneitä kreikkalaisia temppeleitä Ateenan Hefaistoksen temppelin ja Akragaan niin kutsutun Concordian temppelin ohella.
Heran temppeli I (”Basilika”)
.jpg)
Heran pyhäkköalueen eteläisempi Heran temppeli on temppeleistä vanhin, ja ajoitetaan arkaaiselle kaudelle noin vuoteen 560 eaa. Sitä kutsutaan usein basilikaksi, koska se näyttää arkkitehtuuriltaan monin tavoin suurelta julkiselta rakennukselta ennemmin kuin temppeliltä. Poikkeuksellinen arkkitehtuuri johtunee temppelin varhaisuudesta ja kokeellisuudesta. Temppeli edustaa doorilaista tyyliä ja se on harvinainen enneastylos-temppeli, eli siinä on lyhyemmillä sivuilla yhdeksän pylvästä. Pitkien sivujen pylväiden määrä on 18. Temppelin stylobaatin koko on 24,5 x 54,3 metriä. Temppelin peristyyli eli pylväikkö on säilynyt hyvin kauttaaltaan, samoin kuin pylväiden päällä oleva arkkitraavi.[2][12]
Temppelissä oli pronaos, jonka etupuolella oli kolme pylvästä. Pronaoksen takana oli naos eli cella, jonka yksi seitsemän pylvään rivi keskellä jakoi kahteen laivaan. Takaosassa oli todennäköisesti adyton.[2][13] Koska temppeli oli ikään kuin jaettu kahtia, sen on ehdotettu myös olleen omistettu kahdelle eri jumalalle.[3]
Temppelin alttari oli tavan mukaan ulkona sen itäpuolella. Lähellä on myös kaksi muuta arkaaista alttaria. Temppelin läheltä on löydetty myös kahden aarrekammion jäänteet.[2]
Heran temppeli II (”Poseidonin temppeli”)
_02.jpg)
Heran pyhäkköalueen pohjoisempi temppeli on Paestumin temppeleistä suurin ja se on säilynyt erityisen hyvin. Se tunnettiin aiemmin Poseidonin (Neptunuksen) temppelinä, ja tätä nimeä esiintyy käytössä yhä edelleen. Nimi on peräisin siitä, että kaupungin suurimman temppelin oletettiin pitkään olleen omistettu sen nimikkojumalalle. Votiivilahjojen perusteella myös tämän temppelin on kuitenkin päätelty olleen omistettu Heralle. Sitä on ehdotettu kuitenkin myös Zeuksen temppeliksi sekä Apollonin temppeliksi.[2][14]
Temppeli ajoitetaan klassisen kauden alkupuolelle noin vuosiin 460–440 eaa. Temppelirakennus edustaa doorilaista tyyliä. Se on heksastyyli eli sen lyhyemmillä sivuilla on kuusi pylvästä, kun taas pidempien sivujen pylväiden määrä on 14. Temppelin stylobaatin koko on 24,3 x 59,9 metriä. Temppelin peristyyli, arkkitraavi ja ylemmät osat ovat säilyneet hyvin, mutta sen katto, jonka rakenteet ovat olleet puiset, puuttuu.[2][15][14]
Temppelissä oli etupuolella pronaos ja takapuolella opisthodomos, joiden kummankin etupuolella oli kaksi pylvästä. Temppelin naos oli jaettu kolmeen laivaan kahdella seitsemän pylvään rivillä, joiden päällä oli pienemmät kattoa tukeneet pylväät. Temppelin mittasuhteissa on käytetty erilaisia optisia korjauksia visuaalisen vaikutelman parantamiseksi, samoin kuin muun muassa Ateenan Parthenonin temppelissä.[2]
Temppelin itäpuolella sijainnut alkuperäinen alttari oli samoin 400-luvulta eaa. Se oli korvattu roomalaisella kaudella pienemmällä alttarilla, joka sijaitsi lähempänä temppeliä. Temppelin koilliskulman lähellä sijaitsi toinen, pieni temppeli omine alttareineen. Kummatkin on ajoitettu 400-luvun eaa. lopulle tai 300-luvun eaa. alkuun. Alueelta on löydetty myös kuusi muuta pienempää temppeliä, joiden kaikkien oletetaan olleen omistettu Heralle. Heran pyhäkköalueen koilliskulmassa on palaistraksi oletetun rakennuksen jäänteet.[2]
Athenen temppeli (”Cereen temppeli”)
_03.jpg)
Athenelle omistettu temppeli sijaitsee Athenen pyhäkköalueella roomalaisen forumin pohjoispuolella. Se tunnettiin aiemmin Cereen temppelinä, mutta nykyään se on tulkittu Athenen temppeliksi läheltä löytyneiden Athenen pienoispatsaiden perusteella, ja tunnistusta pidetään nykyisin varmimpana Paestumin kaikista kolmesta suuresta temppelistä. Athenen temppeli on ajoitettu noin vuoteen 500 eaa. Myös tämä temppeli edustaa doorilaista tyyliä, ja siinä on lyhyillä sivuilla kuusi ja pitkillä sivuilla 13 pylvästä. Temppelin stylobaatin koko on 14,5 x 32,8 metriä. Temppelirakennus on tehty kaupungin korkeimmalle kohdalle, joka on muuta kaupunkia hieman ylempänä.[2][16]
Temppelissä oli pronaoksen paikalla yhteensä kahdeksan pylvään joonialaista tyyliä edustanut prostyyli portiikki, eikä siinä ollut opisthodomosta tai adytonia. Naoksen sisällä ei ollut pylväitä.[2][16][17]
Temppelin alttari oli sen itäpuolella. Temppelin koillispuolella on doorilainen votiivipylväs, joka on ajoitettu 500-luvun eaa. alkupuolelle. Eteläpuolelta on löydetty pieni temppeli, joka on myös samalta ajalta.[2]
Muut rakennukset ja rakennelmat
Forum
.jpg)
Roomalaisen forumin alue sijaitsi kaupungin keskellä Heran pyhäkköalueen pohjoispuolella ja Athenen pyhäkköalueen eteläpuolella. Se oli rakennettu alkuperäisen kreikkalaisen agoran paikalle. Forumia ympäröi doorilaista tyyliä edustanut pylväikkö, jonka pylväät oli käytetty uudelleen varhaisemmista rakennuksista.[2]
Forumin keskellä on temppeli, jota on kutsuttu Paxin (Rauhan) temppeliksi. Temppeli on rakennettu pohjois-eteläsuunnassa ja sijoitettu korkealle podiumille, ja sen stylobaatin koko on 14,5 x 26,5 metriä. Temppeli edusti doorilaista tyyliä joonialais-aiolialaisilla vaikutteilla. Sen julkisivussa oli alun perin kuusi pylvästä ja lopulta neljä pylvästä, ja pitkillä sivuilla kahdeksan pylvästä. Takasivulla sen sijaan ei ollut pylväitä. Temppelin rakentamisen aloitus on ajoitettu vuoteen 273 eaa., mutta se saatettiin loppuun vasta noin 80 eaa.[2]
Temppelin itäpuolella sijaitsee pyöreä rakennelma, jota on kutsuttu buleuterioniksi tai comitiumiksi, mutta joka on saattanut olla pieni amfiteatteri. Sen koillispuolella sijaitsee suurempi amfiteatteri, josta vain länsipää on kaivettu esiin. Amfiteatterin halkaisee nykyisin autotie.[2] Amfiteatterin pohjoispuolella sijaitsi ekklesiasterion.
Forumin eteläsivulla oli curian eli neuvoston rakennukseksi tulkittu rakennus, kreikkalaisen temppelin paikalle rakennettu apsiksella varustettu rakennus sekä taberna-liiketiloja. Forumin lounaissivulla oli suuri roomalainen kylpylä, jonka oli rakennuttanut M. Tullius Venneianus. Länsisivulla sijaitsi lararium eli laarien pyhäkkö.[2]
Kadut
Kaupungin pohjois-eteläsuuntainen pääkatu eli cardo maximus kulkee forumin länsisivulta ja itä-länsisuuntainen pääkatu eli decumanus maximus forumin eteläsivulta, toisin sanoen kadut risteävät forumin lounaiskulmassa. Risteyksessä (coinpitum) on kaksi pylvästä.[2]
Muurit ja portit
Kaupunki oli ympäröity muurein, joiden kokonaispituus oli noin 4,75 kilometriä, korkeus noin seitsemän metriä ja paksuus keskimäärin viisi metriä. Muurein ympäröity alue muodostaa epäsäännöllisen neliskulmion. Kaupunginmuurit ovat säilyneet hyvin ja suhteellisen korkealta, ja koko niiden reitti on hyvin näkyvissä. Säilyneet muurien osat ovat peräisin myöhemmiltä, lukaanien ja roomalaisten ajalta. Parhaiten on säilynyt muurien länsiosa. Muurit oli varustettu pyörein ja nelikulmaisin tornein, joita on ollut yhteensä 28. Muureja reunusti vallihauta koko matkalta.[2][3][18]
Kaupunginmuureissa oli pääilmansuunnissa neljä porttia, joiden kohdalla vallihaudassa oli sillat. Portit olivat kaupungin kahden pääkadun kummassakin päässä. Nykyisin parhaiten säilynyt itäportti tunnetaan nimellä Porta della Sirena, eteläportti nimellä Porta della Giustizia, rannikon puoleinen länsiportti nimellä Porta Marina ja pohjoinen portti nimellä Porta Aurea.[2][3][18]
Kaupungin ulkopuolella
Hautausmaat
Kaupungin läheltä on löydetty lukaaniaikainen hautausmaa noin ajalta 340–310 eaa. Sen haudat on ollut koristeltu maalauksin. Toinen hautausmaa on löydetty kaupungin eteläpuolelta. Ainakin osa sen haudoista on peräisin ajalta 480–470 eaa. Kauempaa noin 1,5 kilometriä kaupungista pohjoiseen on löydetty esihistoriallisen ajan hautausmaa, joka on ajoitettu noin vuosiin 2400–1900 eaa.[2]
Silaros- eli Sele-joen suussa nykyisessä Foce del Selessä noin 10 kilometrin kaupungista pohjoiseen sijaitsi Heralle omistettu temppeli. Se on ajoitettu 500-luvulle eaa. Perinteen mukaan se oli Iasonin johtamien argonauttien perustama. On luultavaa, että Heran kultti tuli alueelle Troizenista tulleiden asuttajien mukana. Temppeli tuhoutui oletettavasti maanjäristyksessä vuonna 63 jaa. ja hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79.[3][19][20][21]
Esinelöydöt
Paestumista tehdyt esinelöydöt, kuten hautalöydöt, ovat Paestumin arkeologisessa museossa, joka toimii arkeologisen alueen yhteydessä.[2]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
