Suomi kesäolympialaisissa 2012
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Suomi osallistui Lontoon vuoden 2012 kesäolympialaisissa 14 lajiin yhteensä 56 urheilijan joukkueella. Suomalaiset urheilijat saavuttivat Lontoon olympiakisoihin maa- tai henkilökohtaisia paikkoja seitsemän purjehduksessa, neljä ammunnassa, kolme judossa, kaksi melonnassa, pyöräilyssä, painissa, ratsastuksessa ja sulkapallossa sekä yhden paikan voimistelussa, taekwondossa, tenniksessä ja painonnostossa, minkä lisäksi uinnissa ja yleisurheilussa rikottiin vaadittuja tulosrajoja. Suurimmat urheilijaryhmät Suomella olivat yleisurheilussa, purjehduksessa ja uinnissa. Maan joukkue oli urheilijamäärältään sen historian toiseksi pienin kesäkisoissa. Suomalaisurheilijat saavuttivat Lontoossa kolme mitalia ja seitsemän pistesijaa eli sijoitusta kahdeksan parhaan joukkoon. Tuuli Petäjä saavutti ensimmäisenä suomalaisnaisena olympiamitalin purjehduksessa. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui kahdella hopea- ja yhdellä pronssimitalilla 57. sijalle.[1]
Suomen Olympiakomitea vastasi myönteisesti KOK:n kilpailukutsuun 25. elokuuta 2011. Ensimmäisessä valintakokouksessa joulukuussa 2011 Suomen olympiajoukkueeseen valittiin kahdeksan kilpailuoikeuden saavuttanutta urheilijaa. Toinen valintakokous järjestettiin 24. toukokuuta 2012, ja siinä nimettiin olympiajoukkueeseen 22 urheilijaa lisää. Kolmas valintakokous järjestettiin yleisurheilun EM-kilpailujen jälkeen 5. heinäkuuta 2012, ja siinä nimettiin joukkueeseen 17 uutta urheilijaa. Suomen joukkuetta täydennettiin vielä 8. heinäkuuta Lapinlahden eliittikisojen jälkeen viidellä yleisurheilijalla ja yhdellä kouluratsastajalla. Tämän jälkeen joukkueeseen nimettiin vielä kaksi yleisurheilijaa ja painonnostaja.
Maan lipunkantajana kisojen avajaisissa toimi edellisissä kesäolympialaisissa päämatkallaan neljänneksi sijoittunut uimari Hanna-Maria Seppälä[2], joka oli Suomen joukkueen ensimmäinen naispuolinen lipunkantaja kesäolympialaisissa. Kisojen päättäjäisissä Suomen lippua kantoi miesten keihäänheitossa pronssia voittanut ja myöhemmin dopingkäryn johdosta hopealle noussut Antti Ruuskanen.[3]
Remove ads
Mitalistit
Hopeaa
Pronssia
Ennen kisoja
Joukkuevalinnat
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo allekirjoitti myönteisen vastauksen KOK:n kilpailukutsuun 25. elokuuta 2011.[4] Olympiakomitea valitsi joukkueen Lontoon kesäolympialaisiin kolmessa valintatilaisuudessa. Ensimmäisessä tilaisuudessa 8. joulukuuta 2011 joukkueeseen valittiin kahdeksan urheilijaa: maapaikan saavuttaneista kaikki neljä ampujaa ja yksi painija sekä yleisurheilun A-tulosrajan rikkoneista kaksi kilpakävelijää ja maratonjuoksija. Valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkolan mukaan kriteerinä ns. aikaiseen valintaan oli, ettei valitulla urheilijalla ollut haastajia olympiapaikan tavoitteluun. Mahdollisimman aikaisella valinnalla pyrittiin takaamaan urheilijoille mahdollisimman pitkä valmistautumisaika olympialaisiin.[5][6]
Toisessa valintakokouksessa 24. toukokuuta 2012 Suomen joukkueeseen nimettiin 22 urheilijaa lisää.[7] Kolmas ja viimeinen valintakokous käytiin yleisurheilun EM-kilpailujen jälkeen 5. heinäkuuta 2012, ja siinä valittiin viimeiset urheilijat kisoihin sekä valmentajat, yleisjohto ja terveydenhuoltohenkilöstö. Useille yleisurheilijoille annettiin aikaa tulosrajojen rikkomiseen sunnuntaihin 8. heinäkuuta asti, ja kyseisenä päivämääränä Lontooseen nimettiin kuusi urheilijaa lisää[8]. Suomen olympiajoukkue osallistujineen ilmoitettiin kisajärjestäjälle maanantaina 9. heinäkuuta. Viimeiset urheilijavalinnat tehtiin 22. heinäkuuta mennessä.[9] Tätä kautta valittiin kaksi yleisurheilijaa.[10] Kouluratsastaja Emma Kanerva nousi kisoihin ensimmäiseltä varasijalta.[8] Kisojen avajaisia edeltäneenä päivänä painonnostaja Miika Antti-Roiko kutsuttiin Lontooseen.[11] Nykyaikaisessa viisiottelussa Laura Salminen oli ensimmäisellä varasijalla.[12]
Suomen Olympiakomitea jakoi urheilijoille huippuyksilö- ja järjestelmälajien tukia noin 1,1 miljoonaa euroa. Summalla tuettiin urheilijoita karsintavaiheessa ja niitä urheilijoita, jotka selviytyivät karsinnoista ja valmistautuvat Lontooseen.[13]
Menestysodotukset
Suomen Olympiakomitea nimesi virallisen menestystavoitteensa viimeisen, 5. heinäkuuta järjestetyn valintakokouksen jälkeen. Viralliseksi menestystavoitteeksi asetettiin kolme mitalia ja kuusi pistesijaa, mitä Suomen Olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola piti "haastavana, mutta mahdollisena ja hyvällä onnistumisella myös ylitettävänä".[9] Niemi-Nikkolan mukaan mahdollisia mitaliin yltäviä lajiryhmiä olivat erityisesti ammunta, paini, purjehdus ja yleisurheilu,[14] joista purjehduksessa Suomella oli useita mitaliehdokkaita.[15] Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermon mukaan mitalitavoite asetettiin "yläkanttiin". Talermon mukaan valmennusjohto piti potentiaalisesti mahdollisena kuutta mitalia, joista 20–30 prosenttia oli yleensä saavutettu.[16][17] Tapio Korjuksen mielestä asetettu mitalitavoite oli liian vaatimaton ja olisi nostanut sen viiteen urheilijoiden kannustamiseksi.[18]
Brittiläinen The Daily Telegraph -sanomalehti julkaisi huhtikuussa 2012 oman, urheilijoiden senhetkisiin parhaisiin suorituksiin perustuneen kuukausittaisen mitaliarvionsa. Huhtikuun arvion mukaan Suomi olisi saavuttanut Lontoosta kaksi pronssimitalia (Tero Pitkämäki, miesten keihäänheitto ja Hanne Mäkinen, naisten nyrkkeily, Mäkinen ei yltänyt karsinnassa olympiapaikkaan[19]).[20][21] Mitalien määrän mukaan Suomen heikoin kesäolympialaismenestys oli ennen Lontoon olympiakisoja Ateenassa 2004, jolloin maan urheilijat saavuttivat kaksi hopeamitalia. Edellisissä kesäolympialaisissa Pekingissä 2008 Suomen joukkueen urheilijat saavuttivat yhden kulta-, yhden hopea- ja kaksi pronssimitalia. MTV3 Uutisten kesä- ja heinäkuun vaihteessa teettämän kyselyn mukaan yli puolet vastaajista odotti maan saavuttavan Lontoosta 1–2 mitalia. Kyselyn otos oli noin 1 800 täysi-ikäistä henkilöä ja virhemarginaali 3 prosenttiyksikköä.[22] 9. heinäkuuta suomalaismediassa julkaistun Infostrada Sportsin ennusteen mukaan Suomi olisi saanut kisoista kaksi pronssimitalia (Pitkämäki ja kilpapurjehtija Sari Multala).[23] YLE Urheilun asiantuntijat arvioivat juuri ennen kisoja Suomen saavuttavan kaksi mitalia ja viisi pistesijaa.[24]
Remove ads
Joukkue
Suomen 14 lajiryhmässä kilpaillut 56 urheilijan joukkue oli maan historian toiseksi pienin Ateenan vuoden 2004 kisojen jälkeen.[25] Suomen vanhin olympiaurheilija Lontoossa oli 47 vuoden ja 193 päivän ikäisenä kilpaillut ampuja Kai Jahnsson ja nuorin 17 vuotta ja 150 päivää kilpailuhetkellä ollut uimari Jenna Laukkanen.[26] Maan lipunkantajana kisojen avajaisissa toimi Pekingin kesäolympialaisissa päämatkallaan 100 metrin vapaauinnissa neljänneksi sijoittunut uimari Hanna-Maria Seppälä, joka oli Suomen joukkueen ensimmäinen naispuolinen lipunkantaja kesäolympialaisissa ja talviolympialaisetkin mukaan luettuna toinen suomalainen naislipunkantaja Marja-Liisa Kirvesniemen jälkeen.[27] Kisojen päättäjäiseremoniassa Suomen lippua kantoi miesten keihäänheitossa pronssia voittanut Antti Ruuskanen.[28]
Ammunta
- Pääartikkeli: Ammunta kesäolympialaisissa 2012
Ammunnassa maakohtaisen kiintiöpaikan suomalaisista saavuttivat naisten 10 metrin ilmapistoolissa vuoden 2010 MM-kilpailuissa viidenneksi sijoittunut Mira Suhonen (o.s. Nevansuu), joka sijoittui Pekingin kesäolympialaisissa 2008 seitsemänneksi, naisten trapin hallitseva olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela, joka saavutti kiintiöpaikan sijoittumalla neljänneksi maailmancup-kilpailussa keväällä 2011, Pekingin kesäolympialaisiin osallistunut Kai Jahnsson, joka tähtäsi toukokuussa 2011 maailmancup-kilpailun miesten 10 metrin ilmapistoolissa viidenneksi ja Marjo Yli-Kiikka, joka saavutti maapaikan sijoittumalla 50 metrin pienoiskiväärin asentokilpailussa 14:nneksi EM-kilpailuissa elokuussa 2011. Ampujat pystyivät halutessaan osallistumaan Lontoossa myös muihin ammuntalajeihin kuin siihen, jossa paikan saavuttivat.[29][30]
Yli-Kiikka oli jo kolmansissa kesäolympialaisissaan ensimmäinen kilpaillut suomalaisurheilija.[31] Hän ampui naisten 10 metrin ilmakiväärissä ensimmäisessä sarjassaan heikohkosti 97 pistettä ja jatkoi 99, 100 ja 99 pisteen sarjoilla.[32] Yli-Kiikka sijoittui 16:nneksi ja karsiutui loppukilpailusta, mutta 16. sija oli tämän uran paras olympiasijoitus.[33] Jahnsson ampui miesten 10 metrin ilmapistoolissa peruskilpailun seitsemänneksi 583 pisteellä ja selviytyi loppukilpailuun viisi pistettä peruskilpailun parasta vähemmän ampuneena.[34] Loppukilpailussa Jahnsson ampui heikohkon 96,1 pisteen sarjan, ja hänet ohitti yksi ampuja. Jahnsson saavutti kuitenkin Suomelle kisojen ensimmäisen pistesijan sijoittumalla kahdeksanneksi.[35]
Suhonen kärsi naisten 10 metrin ilmapistoolissa ranteen rasitusvammasta.[36] Hän aloitti peruskilpailun kilpaillen sijoituksesta kymmenen joukkoon 95, 99 ja 94 pisteen sarjoilla, mutta viimeinen sarja tuotti vain 89 pistettä sen neljännen laukauksen osuttua seitsemään. Lopputuloksissa Suhonen oli 32:s.[37][38] Kilpailun jälkeen Suhonen syytti epäonnistumisestaan mieluummin panikoimistaan kuin rannevammaansa.[39] Pekingin olympiavoittaja Mäkelä-Nummela puolusti olympiavoittoaan ampumalla peruskilpailussa 70 kiekkoa 75:stä. Kuuden parhaan selviydyttyä loppukilpailuun ampui Mäkelä-Nummela kolmen naisen uusinnassa loppukilpailupaikasta voittaen venäläisen mutta häviten espanjalaisampujalle. Näin suomalainen oli ensimmäisenä loppukilpailusta pudonneena seitsemäs.[40] Yli-Kiikka ampui toisessa lajissaan, pienoiskiväärin asentokilpailussa heikon pystyammunnan ja sijoittui 23:nneksi.[41] Jahnsson ampui sivulajissaan vapaapistoolissa 552 pistettä ja sijoittui 26:nneksi.[42]
Judo
- Pääartikkeli: Judo kesäolympialaisissa 2012
Judossa 60 kilon sarjassa otteleva Valtteri Jokinen saavutti henkilökohtaisen kisapaikan sijoittumalla lajin maailmanlistalla 22:nneksi ja otti näin sarjan viimeisen suoran kisapaikan. Naisten puolella 63 kilon sarjassa otteleva Johanna Ylinen saavutti henkilökohtaisen olympiapaikan sijoittumalla Euroopan lisäkarsintalistalla yhdeksänneksi.[43] Naisten 52 kilogramman painoluokassa kilpailevalle ja kaksista edellisistä kesäolympialaisista niukasti karsiutuneelle Jaana Sundbergille myönnettiin myöhemmin Suomen kolmas judon olympiapaikka.[44][29] Suomen judojoukkue on suurin sitten Barcelonan vuoden 1992 kisojen. Suomalaisjudokoiden tavoitteeksi Sundberg ja Ylinen pohtivat YLE Urheilun haastatteluissa kaikkien aikojen parasta suomalaissijoitusta kesäolympialaisissa. Lontooseen mennessä suomalaiset ovat saavuttaneet olympiajudossa parhaimmillaan kaksi seitsemättä sijaa.[45][46]
Jokinen arvottiin alle 60-kiloisten painoluokassa suoraan toiselle kierrokselle, jolla hän kohtasi marokkolaisen Afrikan mestari Yassien Moudatirin. Ottelu kesti jatkoajalle asti, jolloin Jokinen sai vastustajastaan ipponin käsilukolla ja eteni kolmannella kierrokselle.[47] Siellä hänen vastustajansa oli eteläkorealainen edellisvuoden MM-kilpailujen viides Choi Gwang-hyeon. Jokinen painosti korealaista ja melkein sitoi tämän matossa. Choi teki kuitenkin waza-arin käsilukolla ja voitti Jokisen, joka sijoittui pettyneenä lopputuloksissa sijoille 9–16.[48][49]
Sundberg otteli ensimmäisellä kierroksella Albaniaa edustanutta kosovolaista Majlinda Kelmendiä vastaan. Tämä onnistui waza-arissa, mihin Sundberg vastasi yukon arvoisella suorituksella. Sundbergin oltua yhä tappiolla tämä haki pisteitä väkisin, minkä albanialainen käytti hyväkseen tekemällä ottelun päättäneen ipponin viisi sekuntia ennen otteluajan loppua.[50] Ylinen otteli naisten 63-kiloisten painoluokassa mongolialaista Munkhzaya Tsedevsüreniä vastaan. Suomalainen otteli aktiivisesti, mutta mongolialainen sai tästä ipponin ajassa 2.36.[51] Ylinen sijoittui lopputuloksissa Jokisen tavoin sijoille 9–16.[52]
Melonta
- Pääartikkeli: Melonta kesäolympialaisissa 2012
Ratamelonta
_pictogram.svg){kind=small}
Ratamelonnassa maapaikan Suomelle saavuttivat Unkarin MM-kilpailuissa 2011 Anne Rikala naisten kajakkiyksiköiden 500 metrillä ja Jenni Mikkonen naisten kajakkiyksiköiden 200 metrillä.[29][53][54] Mikkonen sijoittui kesäkuussa 2012 EM-kilpailuissa 200 metrillä neljänneksi.[55]
Naisten 500 metrin kajakkiyksiköissä Rikala voitti alkueränsä[56] ja sijoittui välierässään kolmanneksi. Hän selviytyi loppukilpailuun erien yhteistuloksissa neljänneksi nopeimmalla ajalla.[57] Loppukilpailussa Rikala meloi alun kärjen vauhdissa, mutta oli maalissa kahdeksas yli sekunnin päässä mitalista.[58] Rikala pohti ennen olympialaisia Lontoon olympiakisojen olevan mahdollisesti hänen viimeisensä, muttei varmistanut olympiauransa loppua kisojen jälkeen ja jatkoi uraansa sittemmin.[59][60][61]
200 metrin kajakkiyksiköissä Mikkonen meloi alkueränsä kolmanneksi.[62] Lyhyen palautumisajan jälkeen hän oli välierässä neljäs ja karsiutui A-finaalista.[63] B-finaalin Mikkonen voitti, ja hänen voittoaikansa olisi riittäyt A-finaalissa hopeaan. Ajat eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia muun muassa tuuliolojen vuoksi.[64] Rikalan tavoin myös Mikkonen oletti päättävänsä arvokilpailu-uransa Lontooseen.[65]
Paini
- Pääartikkeli: Paini kesäolympialaisissa 2012
Kreikkalais-roomalainen paini
Kreikkalais-roomalaisessa painissa Rami Hietaniemi voitti Istanbulissa 2011 MM-pronssia ja saavutti Suomelle sarjan 84 kg maakohtaisen kiintiöpaikan.[66] Toisen maapaikan Suomelle saavutti Matti Kettunen, joka paini Euroopan olympiakarsintaturnauksessa kreikkalais-roomalaisen painin sarjan 60 kg loppuotteluun huhtikuussa 2012.[67] Painiliitto harkitsi kuitenkin ehdottavansa Lontooseen Kettusen sijasta edellisten kesäolympialaisten ainoaa suomalaispainijaa Jarkko Ala-Huikkua, mikä aiheutti liitossa kiistaa.[68] Urheilun oikeusturvalautakunta ei pyynnöstä huolimatta ottanut kantaa tapaukseen, koska katsoi valinnan olevan lajiliiton ja olympiakomitean tehtävä.[69] Liitto antoi lopulta Ala-Huikulle mahdollisuuden näyttää kuntonsa saksalaisessa turnauksessa,[70] jossa tämä paini kolmanneksi. Ala-Huikun näyttö ei Painiliitolle riittänyt, ja se ehdotti Kettusta olympiaturnaukseen.[71]
Kettusen takareiden lihas repesi noin viikkoa ennen olympiapaineja. Hän ei kyennyt painimaan Lontoossa, ja hänen tilalleen nimettiin Ala-Huikku,[72] joka joutui pudottamaan kilpailupainoaan 69:stä 60 kilogrammaan noin viikossa.[73] Hietaniemeä vaivasi sormivamma.[74] Ala-Huikun avausvastustajaksi arvottiin ranskalainen Tarik Belmadani ja Hietaniemen myös ranskalainen arvokisamitalisti Mélonin Noumonvi.[75] Kumpikin suomalaispainija hävisi erin 0–2 (0–2, 0–1), ja kun ranskalaiset eivät selvinneet sarjojensa loppuotteluihin, päättyivät suomalaisten painit ensimmäisiin otteluihin.[76][77][78] Hietaniemi loukkasi polvensa toisen erän mattopainissa.[79]
Painonnosto
- Pääartikkeli: Painonnosto kesäolympialaisissa 2012
Alle 94-kiloisten painoluokassa kilpailevan Miika Antti-Roikon ilmoitettiin saaneen olympiapaikan kisojen avajaisia edeltäneenä päivänä. Ilmoitusta edelsi kisoihin valitun turkkilaisen İbrahim Aratin dopingrikkomus, jonka ei kuitenkaan suoraan kerrottu vaikuttaneen kutsuun.[11] Antti-Roiko oli Pohjoismaiden ainoa olympiapainonnostaja Lontoossa.[80] Hän tempaisi vasta kolmannella yrityksellään 140 kilogrammaa ja työnsi aloituspainonsa 180 kilogrammaa toisella yrityksellään. Antti-Roikon loppusijoitus oli 19:s.[81][82]
Purjehdus
- Pääartikkeli: Purjehdus kesäolympialaisissa 2012
- Match racing
- Avoin luokka
Vuoden 2011 MM-kilpailuissa suomalaispurjehtijat saavuttivat kuusi maapaikkaa Lontoon olympiakisoihin. Tuuli Petäjä saavutti maapaikan purjelautailun naisten RS:X-luokassa, ja Sari Multala ylsi yksinpurjehduksen Laser radial -luokassa maapaikan arvoiseen suoritukseen, johon myös Tuula Tenkasen sijoitus samassa kilpailussa olisi riittänyt. Myös veljespari Joonas Lindgren/Niklas Lindgren 470-luokassa, Tapio Nirkko Finnjolla-luokassa, Lauri Lehtinen/Kalle Bask 49er-luokassa ja Fredrik Westman Laser Standard -luokassa saavuttivat MM-kilpailuissa olympiamaapaikan.[83][84] Seitsemännen maapaikan saavuttivat tammikuussa 2012 match race -luokassa Miamin olympiakarsintaregatassa Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff.[85]
Palman maailmancup-regatassa huhtikuussa käytiin ratkaiseva karsintakilpailu Suomen Laser radial- ja Laser standard -luokkien edustuspaikoista. Laser radialin karsinnassa Multala voitti Tenkasen, ja Laser standard -luokassa suomalaisista parhaiten sijoittui Mattias Lindfors ennen Pierre Colluraa ja Westmania.[86] Suomen olympiapurjehtijoiden määrä (11) on suurin sitten Helsingin vuoden 1952 kotiolympialaisten.[87] Olympiakesän venetyyppikohtaisissa MM-kilpailuissa Silja Lehtisen venekunta voitti maailmanmestaruuden ja Multala MM-pronssia.[88][89]
Finnjollassa Nirkko purjehti johtoasemassa neljännessä lähdössä, kunnes tämän vene kaatui ja Nirkko joutui veteen. Hän kuitenkin käänsi veneensä oikein päin ja saapui maaliin viidentenä.[90] Silja Lehtisen venekunta saavutti neljästä ensimmäisestä lähdöstään kaksi voittoa ja kaksi tappiota. Portugalia vastaan joukkue joutui purjehtimaan kahdesti portugalilaisten protestoitua kisajärjestäjiä vastaan jäätyään kiinni kääntömerkkiin.[91] Kuusi voittoa ja viisi tappiota sijoittivat venekunnan alkusarjassa viidenneksi, ja puolivälierässä Lehtisen venekunta kohtasi Yhdysvallat, joka voitti Suomen alkusarjassa.[92] Lehtisen venekunta voitti kaksi ensimmäistä lähtöä, mutta hävisi seuraavana päivänä yhden. Neljännestä lähdöstä suomalaiset saavuttivat kuitenkin voittoon tarvitun kolmannen lähtövoiton ja etenivät välieriin voitoin 3–1. Välierässä suomalaiset kohtasivat alkusarjan voittaneen Australian.[93]
Pronssiottelussa Venäjää vastaan Suomi voitti ensimmäisen ja Venäjä toisen lähdön. Suomi voitti kaksi seuraavaa lähtöä ja otti 3–1-voiton Venäjästä, joka teki protestin Suomen lähdöstä viimeisessä lähdössä. Protestia selvitettiin pitkään, mutta Suomen lähtövoittoa ei muutettu, ja Lehtisen venekunta saavutti Lontoon toisen suomalaismitalin.[94][95] Edellisen kerran Suomi saavutti purjehduksesta kaksi olympiamitalia Moskovassa 1980.
Lindfors purjehti lopputuloksissa sijalle 33, eikä selviytynyt mitalilähtöön.[96] Myös Lindgrenit karsiutuivat mitalilähdöstä ollen lopputuloksissa 21:s.[97] Finnjollassa Nirkko oli ennen mitalipurjehdusta seitsemäntenä, mutta sijoittui siinä kahdeksanneksi ja yhteispisteillä 92 lopputuloksissa kymmenenneksi.[98][99] Hallinnut MM-pronssimitalisti Multala aloitti purjehtimalla kahdessa ensimmäisessä lähdössä 4. ja 6. sijat.[100] Seuraavat lähdöt Multala purjehti epätasaisesti ja jäi mitalilähdössä kymmenenneksi eli viimeiseksi. Lopputuloksissa Multala oli pistein 94 seitsemäs.[101] Multala ounasteli päättäneensä purjehtijanuransa Lontooseen.[102]
49er-luokassa Lehtinen ja Bask purjehtivat myös huonoja lähtöjä, mutta olivat ennen mitalipurjehdusta neljänsinä pisteen päässä pronssisijalla olleista Tanskan Allan Nørregaardista ja Peter Langista.[103] Parivaljakko muun muassa kolaroi 14. lähdössä,[104] ja 15. lähdössä Bask putosi veneestä.[105] Mitalilähdössä suomalaiset jäivät kymmenenneksi eli viimeiseksi, ja lopputuloksissa he olivat seitsemänsiä.[106] Naisten purjelautailussa Tuuli Petäjä purjehti tasaisesti hyviä sijoituksia ja selvisi mitalilähtöön, jossa oli neljäs. Yhteispisteissä Petäjä sijoittui toiseksi ja saavutti kisojen ensimmäisen suomalaismitalin, olympiahopeaa Espanjan Marina Alabaun jälkeen.[107] Petäjä voitti ensimmäisenä suomalaisnaisena purjehduksen olympiamitalin.[108]
Pyöräily
- Pääartikkeli: Pyöräily kesäolympialaisissa 2012
Maantiepyöräily
_pictogram.svg){kind=small}
Pia Sundstedt sijoittui naisten maantiepyöräilyn toukokuussa sulkeutuneella olympiaranking-listalla 72:nneksi ja saavutti Suomelle maapaikan.[109] Toisen pyöräilyn maapaikan Suomi sai yllättäen miesten maantieajoon, ja sen täytti Jussi Veikkanen. Edellisen kerran suomalaisia pyöräilijöitä osallistui olympiakisoihin Sydneyssä 2000. Yhtäaikainen olympiaedustus miesten ja naisten maantieajoissa Suomella oli edellisen kerran Atlantassa 1996.[110]
Veikkanen polki miesten maantieajon noin 250 kilometrin matkalla maaliin saakka pääjoukon mukana. Pääjoukko kavensi 140 kilometrin kohdalla eroa kärkiryhmään kolmeen ja puoleen minuuttiin. Veikkanen polki lopun massakirin jälkeen lopputuloksissa 64:nneksi ajalla 5.46.37 jääden pronssimitalistista 32 sekuntia.[111] Veikkanen kuvaili ajaneensa suunnitelmansa mukaan, säästeliäästi loppua kohden kiristäen, mutta oli kuitenkin tyytymätön sijoitukseensa.[112]
Sundstedt sijoittui naisten 140 kilometrin maantieajossa sijalle 20 tullen pääjoukon mukana maaliin. Hän jäi pronssisijoituksesta 25 sekunnin päähän ajalla 3.35.26. Sundstedt kävi välillä kilpailun johdossa, mutta joutui välillä myös väistelemään kolaroineita kanssakilpailijoitaan.[113] Aika-ajossa Sundstedt polki 29 kilometriä aikaan 40.01,69 minuuttia.[114] Lopputuloksissa hän sijoittui 11:nneksi kuvailleen saavutustaan "nappisuoritukseksi".[115] Lontoon aika-ajo oli Sundstedtin viimeinen kilpailu maantiepyöräilyssä. Hän päättää pyöräilijänuransa kuluvan kauden jälkeen.[116]
Ratsastus
- Pääartikkeli: Ratsastus kesäolympialaisissa 2012
Mikaela Lindh saavutti (Skovlunds) Más Guapo -ratsullaan 1. maaliskuuta 2012 sulkeutuneen ratsastuksen olympiarankingin kautta maakohtaisen paikan kouluratsastuksen yksilökilpailuun.[117][29] Más Guapon etujalan päkiästä löydettiin kesäkuussa mustelma, joka kuitenkin parani ennen olympialaisia.[118] Toisen olympiapaikan kouluratsastuksen yksilökilpailuun sai ensimmäisellä varasijalla rankingin perusteella ollut Emma Kanerva Sini Spirit -ratsullaan.[8]
Lontoossa kumpikin suomalaisratsukko saavutti alkukilpailussa tavoitteensa, 70 prosentin rajan.[119] Molemmat ratsukot etenivät Grand Prix Specialiin, johon selviytyi joukkueiden lisäksi 11 parasta yksittäistä ratsukkoa. Küriin selviytyi Grand Prix Specialista 18 parasta ratsukkoa kolmen osallistujan maakohtaisella rajoituksella.[120] Lindh ja etenkin Kanerva ratsastivat hyvät prosentit, jotka eivät kuitenkaan riittäneet küriin. Kanerva oli suomalaisista lähempänä loppukilpailupaikkaa sijoituttuaan 22:nneksi prosentein 71,889.[121]
Sulkapallo
- Pääartikkeli: Sulkapallo kesäolympialaisissa 2012
14. toukokuuta 2012 virallistetun olympialistan perusteella Lontoon sulkapalloturnauksen kaksinpeliin jaettiin henkilökohtaisia olympiapaikkoja sekä 38 mies- että naissulkapalloilijalle. Heidän joukkoonsa sijoittuivat suomalaisista sulkapalloilijoista miehissä Pekingissä 2008 16 parhaan joukkoon yltänyt Ville Lång (listan 24:s) ja naisissa neljänsissä kesäolympialaisissaan kilpaileva Anu Nieminen (35:s).[122] Ensimmäistä kertaa alkulohkomuodossa käytävän olympiaturnauksen lohkoarvonnoissa Långin vastustajaksi arvottiin edellisten kesäolympialaisten hopeamitalisti ja arvontahetkellä maailmanlistan toinen, vammoista kärsinyt malesialainen Lee Chong Wei.[123] Niemisen lohkovastustajiksi arvottiin Meksikon Victoria Montero ja turnauksessa kymmenenneksi sijoitettu Kiinan Taipein Tai Tzu-ying. Alkulohkojen voittajat jatkavat turnausta.[124]
Lontooseen uransa päättänyt Nieminen avasi olympialaisensa voitolla Monteroa vastaan. Erin 21–12, 21–18 hieman yli puolessa tunnissa meksikolaisen hermostuneena voittaneen, neljänsissä kesäolympialaisissaan kilpailleen Niemisen voitto oli tämän ensimmäinen olympiasulkapallossa[125] ja myös ensimmäinen suomalaisten naissulkapalloilijoiden voitto olympiatasolla.[126] Toisessa K-alkulohkon ottelussaan Nieminen pelasi maailmanlistan senhetkistä 13:tta, taiwanilaista Taita vastaan. Tai voitti Niemisen vahvalla esityksellä suoraan kahdessa erässä. Niemisen karsiutuminen jatkosta varmistui Tain voitettua Monteiron.[127][128]
Miesten kaksinpelissä Lång kohtasi kahden miehen alkulohkossa malesialaisen olympiaturnauksen ensimmäiseksi sijoitetun Lee Chong Wein, joka voitti ensimmäisen erän selvästi. Toisen erän voitti yllättäen kärsivällisesti pelannut Lång, joka pelasi hyvin myös kolmannen erän puoliväliin asti. Erän jälkipuoliskon malesialainen pelasi vakuuttavasti ja voitti ottelun erin 2–1. Yleisö antoi ylivoimaiseksi ennakoitua vastustajaa vastaan hyvin pelanneelle Långille äänekkäät suosionosoitukset. Malesialainen saavutti lopulta Pekingin tavoin hopeamitalin.[129][130] Lång sijoittui Niemisen tavoin 17:nneksi.[131][132]
Taekwondo
- Pääartikkeli: Taekwondo kesäolympialaisissa 2012
Taekwondoin Suvi Mikkonen saavutti naisten 57 kg:n sarjassa henkilökohtaisen olympiapaikan Euroopan karsintaturnauksessa tammikuussa 2012.[133] Hän kohtasi 1. kierroksella senegalilaisen vuoden 2005 MM-pronssimitalisti Bineta Diedhoun, jonka voitti pistein 6-9.[134][135] Puolivälierissä Mikkonen hävisi kiinalaiselle kaksinkertaiselle maailmanmestarille Yozhuo Houlle pistein 2–7, mutta kiinalaisen oteltua loppuotteluun eteni kuitenkin keräilyotteluun, jossa voitti edellisten kesäolympialaisten pronssimitalistin ja 14 senttimetriä pidemmän yhdysvaltalaisen Diana Lópezin 4–9.[136] Pronssiottelussa Mikkonen kohtasi Kiinan Taipeita edustaneen, turnauksen ensimmäiseksi sijoitetun Tseng Li-Chengin, joka voitti suomalaisen selvästi 2–14.[137] Mikkosen saavuttama viides sija sivusi Kirsimarja Koskisen Sydneyssä vuonna 2000 saavuttamaa Suomen olympiataekwondon parasta sijoitusta.[138]
Tennis
- Pääartikkeli: Tennis kesäolympialaisissa 2012
Lontoossa kolmansissa olympiakisoissaan miesten kaksinpelissä pelannut Jarkko Nieminen selviytyi kisoihin sijoittumalla ATP:n olympialistalla 39:nneksi, kun 56 listan parasta sai suoran olympiapaikan.[139] Niemisen ensimmäisen kierroksen vastustajaksi arvottiin maailmanlistan sijalla 418 ollut Intian Somdev Devvarman, joka ei ollut pelannut vuoden aikana yhtään ottelua ennen olympialaisia.[140]
Niemisen ensimmäisen kierroksen ottelun alkua viivästyttivät sade ja ukkonen.[141] Nieminen aloitti ottelun huonosti menetettyään heti ensimmäisen syöttövuoronsa. Hän kuitenkin paransi peliään ja voitti ensimmäisen erän luvuin 6–3. Toisen erän ollessa Niemisen eduksi 1–0 ottelu keskeytettiin sateen vuoksi useaksi tunniksi. Pelin jatkuttua Nieminen voitti ottelun toisen erän 6–1 ja eteni toiselle kierrokselle, jossa hän kohtasi maailmanlistan neljännen, kotikisoissaan pelanneen Andy Murrayn.[142] Nieminen teki Murrayta vastaan virheitä peruslyönneissä, eikä saanut ykkössyöttöään toimimaan. Sateen vuoksi katetulla keskuskentällä pelattu ottelu päättyi Murrayn 2–0-voittoon (6–2, 6–4).[143] Murray voitti lopulta olympiakultaa, ja Nieminen sijoittui 17:nneksi.[144]
Uinti
- Pääartikkeli: Uinti kesäolympialaisissa 2012
Vapaauimari Matias Koski alitti 1 500 metrillä maaliskuussa 2012 automaattisen osallistumisoikeuden Lontoon kesäolympialaisiin taanneen OQT-rajan,[145] minkä lisäksi 13 suomalaista rikkoi yhteensä 17 muulla matkalla OST-rajan, minkä perusteella he olivat mukana FINA:n osallistumispaikkojen jaossa ajasta määritettyjen FINA-pisteiden mukaisesti. OST-paikkoja jaettiin kullekin maalle enintään yksi kappale uitavaa matkaa kohden. Kisoihin valittu uimari voi osallistua myös muille matkoille, joilla on rikkonut vähintään OST-rajan,kuitenkin vain yksi urheilija maata kohden.[29] FINA kutsui Lontoon kisoihin ensin neljä OST-rajan rikkonutta suomalaisuimaria: Ari-Pekka Liukkosen, Matti Mattssonin, Emilia Pikkaraisen ja Hanna-Maria Seppälän.[146] Heinäkuun alussa olympiapaikan saivat vielä Jenna Laukkanen ja Noora Laukkanen.[147][148] Neljänsissä kesäolympialaisissaan kilpailevan Seppälän toivotaan yltävän loppukilpailupaikkaan.[149] Suomen naisten viestijoukkue ei selviytynyt Lontooseen sijoituttuaan FINA:n rankingissa 17:nneksi, ja sijoille 13-16 sijoittuneiden maiden saatua viimeiset kisapaikat.[149] Kuuden suomalaisuimarin selviytyminen Lontooseen oli Suomen Uimaliiton valmennuspäällikkö Ippe Natusen mielestä positiivinen yllätys ja tulos uimareiden keskittymisestä useille uintimatkoille ja olympiamatkoille.[150]
208 senttimetriä pitkä Liukkonen on Suomen kaikkien aikojen pisin olympiaurheilija.[151] Ensimmäisenä uintipäivänä Koski, Noora Laukkanen ja Pikkarainen karsiutuivat alkuerissä.[152] Pikkarainen kärsi uintinsa jälkeen alhaisen verenpaineen aiheuttamasta heikosta olosta.[153] Toisena päivänä Koski ui 200 metrin vapaauinnissa erävoiton ja oman ennätyksensä 1.49,84. Hän kuitenkin karsiutui jatkosta Jenna Laukkasen tavoin.[154][155] Kolmantena uintipäivänä Seppälä ja Pikkarainen karsiutuivat sivulajeissaan.[156][157] Kauden aikana runsaasti kilpaillut ja sairastelusta kärsinyt[158] Pikkarainen karsiutui myös neljäntenä kisapäivänä, jona Mattsson ui ainoalla olympiamatkallaan, miesten 200 metrin rintauinnissa Suomen ennätyksen 2.11,81. Mattsson oli alkuerien 17:s eli ensimmäinen välieristä karsiutunut 0,15 sekunnin erolla.[159] Viidentenä uintipäivänä Jenna Laukkanen ja Seppälä karsiutuivat. Seppälä ui päämatkallaan 100 metrin vapaauinnissa 18:nneksi ajalla 54,93 sekuntia.[160] Kuudentena uintipäivänä flunssainen Liukkonen karsiutui, samoin seitsemäntenä uintipäivänä kilpailleet Seppälä ja ylirasitustilaa epäillyt Koski.[161][162]
Kokonaisuudessaan suomalaisuimarit epäonnistuivat, sillä kukaan ei uinut alkueristä jatkoon.[163] Uintijoukkueen paras sijoitus oli Mattssonin Suomen ennätyksellä 200 metrin rintauinnissa saavuttama 17. sija.[164]
OQT-rajan rikkoneet:
Miehet
- 1 500 m vapaauinti: Matias Koski
OST-rajan rikkoneet:
Miehet
- 50 m vapaauinti: Ari-Pekka Liukkonen
- 100 m vapaauinti: Liukkonen
- 200 m vapaauinti: Koski
- 400 m vapaauinti: Koski
- 100 m rintauinti: Eetu Karvonen, Matti Mattsson
- 200 m rintauinti: Mattsson, Karvonen
- 200 m sekauinti: Sami Juopperi
Naiset
- 50 m vapaauinti: Hanna-Maria Seppälä, Laura Kurki, Marlene Niemi, Lotta Nevalainen
- 100 m vapaauinti: Seppälä
- 200 m vapaauinti: Seppälä
- 100 m selkäuinti: Seppälä
- 100 m rintauinti: Jenna Laukkanen, Noora Laukkanen
- 200 m rintauinti: J. Laukkanen, N. Laukkanen
- 100 m perhosuinti: Emilia Pikkarainen
- 200 m perhosuinti: Pikkarainen
- 200 m sekauinti: Pikkarainen, N. Laukkanen
- 400 m sekauinti: N. Laukkanen, Tanja Kylliäinen
Voimistelu
- Pääartikkeli: Voimistelu kesäolympialaisissa 2012
Telinevoimistelu
_pictogram.svg){kind=small}
Suomi saavutti vuoden 2011 MM-kilpailuissa yhden naistelinevoimistelijapaikan tulevassa kisakaupungissa Lontoossa tammikuussa 2012 järjestettyyn jatkokarsintaan.[165] Kilpailuun lähetettiin MM-kilpailuissa jatkokarsintapaikan sijoituksellaan hankkinut Annika Urvikko, joka voimisteli karsintakilpailussa itselleen olympiapaikan. Urvikosta tuli lajinsa ensimmäinen suomalainen olympiaedustaja sitten Mauno Nissisen, joka kilpaili olympialaisissa 40 vuotta aikaisemmin.[166] Suomalaisia naistelinevoimistelijoita urheili olympialaisissa edellisen kerran Tokiossa 1964.[167]
Lontoossa Urvikko aloitti neliottelun karsintansa tasaisella voimistelulla eritasonojapuilla. Seuraavaksi hän voimisteli puomilla, jolla menetti pisteitä horjahdellessaan välttäen kuitenkin putoamisen puomilta. Permannolla Urvikko voimisteli jälleen tasaisen varmasti, samoin hypyssä, jossa suomalainen jäi kuitenkin kaipaamaan hyppyihinsä lennokkuutta.[168] Urvikon yhteispisteet 48,815 riittivät neliottelun karsinnan 55. sijaan, ja hän karsiutui ottelun ja telinekohtaisista loppukilpailuista. Yksittäisistä telineistä Urvikko sijoittui parhaiten eritasonojapuilla, joilla hän sijoittui pistein 12,416 65:nneksi.[169]
Yleisurheilu
- Pääartikkeli: Yleisurheilu kesäolympialaisissa 2012
- Juoksulajit
- Kenttälajit
Lontoon kesäolympialaisiin valittiin kahdessa ensimmäisessä valintakokouksessa yhteensä neljä kestävyyslajien suomalaisyleisurheilijaa ja kolmannessa valintakokouksessa kuusi urheilijaa lisää. Useita olympiarajan rikkoneita suomalaisurheilijoita käsittäneessä miesten keihäänheitossa Ari Mannio voitti pronssia Helsingin EM-kilpailuissa, minkä johdosta Suomen Urheiluliitto esitti häntä olympiajoukkueeseen jo kolmannessa valintakokouksessa.[12] Kahden muun mieskeihäänheittäjän valinta-ajankohta aiheutti kiistaa: SUL:n huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä kritisoi valintaa, jota hänen mukaansa olisi voinut siirtää kaikkien kisapaikasta kilpailevien parhaan kunnon takaamiseksi.[170]
Kolmannessa valintakokouksessa päätettiin asettaa kävelijä Anne Halkivahan, moukarinheittäjät Olli-Pekka Karjalaisen ja Merja Korpelan sekä estejuoksija Jukka Keskisalon olympiavalinnoille lisäehtoja joko saavuttamalla tulosrajoja tai voittamalla kisapaikoista kilpaileva haastaja.[171] 8. heinäkuuta käytyjen Lapinlahden Eliittikisojen jälkeen Suomen yleisurheilujoukkuetta täydennettiin viidellä urheilijalla. Mannion lisäksi miesten keihäänheittoon nimettiin Antti Ruuskanen, Tero Pitkämäki ja varamieheksi Lassi Etelätalo.[8] Lisäksi Keskisalo pääsi olympialaisiin alitettuaan B-rajan Monacon Timanttiliiga-kilpailussa 20. heinäkuuta.[172] Moukarinheittäjistä Merja Korpelan ei onnistunut rikkoa olympialaisten B-rajaa toistamiseen vaadittuun päivämäärään mennessä, ja häntä ei valittu kisoihin.[173] Kuortaneen Eliittikisoissa käydyssä karsintakilpailussa David Söderberg voitti 15 kertaa peräkkäin arvokilpailuissa Suomea edustaneen Olli-Pekka Karjalaisen vaaditulla tuloksella, ja hänet valittiin Lontooseen.[174]
Keskisalo juoksi 3000 metrin aitajuoksussa alkueränsä neljänneksi. Hän selviytyi olympiakisojen loppukilpailuun ensimmäisenä suomalaisena ratalajien kestävyysjuoksijana 16 vuoteen.[175] Loppukilpailussa Keskisalo joutui keskeyttämään kahden kilometrin kohdalla, ja hänet vietiin stadionilta pois pyörätuolissa.[176] Keskisalon jalkapohja oli kipeytynyt alkuerässä ja se puudutettiin loppukilpailua varten. Loppukilpailussa hän väisti kaatunutta kanssakilpailijaansa, mikä aiheutti repeämän varpaiden koukistajajännelihakseen.[177]
Kaikki kolme suomalaista mieskeihäänheittäjää selviytyivät karsinnasta loppukilpailuun päälle 81,50 metrin tuloksilla. Edellisten kesäolympialaisten pronssimitalisti Tero Pitkämäki heitti ainoana suomalaisena yli 82 metrin karsintarajan, hänkin viimeisellä heitollaan ollen karsinnan kolmas.[178][179] Muut karsinnoissa tai alkuerissä kilpailleet suomalaisyleisurheilijat karsiutuivat.[180] Åstrand juoksi 200 metrillä Lontoossa kauden parhaan juoksunsa.[181] Jarkko Kinnunen teki 50 kilometrin kävelyssä oman ennätyksensä ja sijoittui 15:nneksi.[182] Miesten keihäänheiton loppukilpailussa Mannio oli 10:s ja karsiutui kolmelta viimeiseltä heittokierrokselta. Pitkämäki heitti neljänneksi, ja Ruuskanen saavutti ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa heitettyään hopealle 84,12 metrin tuloksella. [183] Alkuperäisissä tuloksissa Ruuskanen oli kolmas, mutta toiseksi heittäneen ukrainalaisen Oleksandr Pjatnytsjan kisan jälkeen antama dopingnäyte analysoitiin uudelleen vuonna 2016 ja näytteestä löytyi Turinabol-nimistä kiellettyä ainetta. Tämän seurauksena ukrainalaisen suoritus kilpailussa hylättiin ja Ruuskanen nousi lopputuloksissa toiseksi. Samalla tavalla Pitkämäki ja Mannio nousivat yhden sijan.
IAAF:n tulosrajan Lontoon kesäolympialaisiin vaaditulla aikavälillä rikkoivat:[184]
Miehet
- 200 m: Jonathan Åstrand (A-raja)
- 1 500 m: Niclas Sandells (B-raja)
- maraton: Jussi Utriainen (B-raja)
- 3 000 m ej: Jukka Keskisalo ja Janne Ukonmaanaho (B-raja)
- 20 km kävely: Jarkko Kinnunen (B-raja)
- 50 km kävely: Kinnunen ja Antti Kempas (A-raja), Matias Korpela (B-raja)
- keihäänheitto: Tero Pitkämäki, Ari Mannio, Antti Ruuskanen, Lassi Etelätalo, Sampo Lehtola ja
Teemu Wirkkala (A-raja), Jarkko Koski-Vähälä, Harri Haatainen ja Tero Järvenpää (B-raja) - korkeushyppy: Osku Torro (B-raja)
- moukarinheitto: David Söderberg, Olli-Pekka Karjalainen ja Tuomas Seppänen (B-raja)
- seiväshyppy: Jere Bergius (A-raja) , Eemeli Salomäki (B-raja)
Naiset
- 3 000 m ej: Sandra Eriksson (B-raja)
- maraton: Leena Puotiniemi (A-raja)
- 20 km kävely: Anne Halkivaha (B-raja)
- keihäänheitto: Sanni Utriainen (B-raja)
- moukarinheitto: Merja Korpela (B-raja)
- seiväshyppy: Minna Nikkanen (B-raja)
Muu henkilöstö
Lontoon suomalaisjoukkueeseen valittiin kuuden hengen yleisjohto ja 12 hengen terveydenhuoltohenkilöstö.[185] Lisäksi nimettiin neljä KOK:n tai Suomen kansallisen olympiakomitean edustajaa.[186]
Yleisjohto
- Kari Niemi-Nikkola, joukkueenjohtaja
- Asko Härkönen, apulaisjohtaja
- Pirjo Puskala, toimistopäällikkö
- Jari Elo, tiedotuspäällikkö
- Leena Huovinen, kisapappi
- Peter Brüll, attasea
Terveydenhuolto
- Tommi Vasankari, ylilääkäri
- Seppo Pehkonen, vastaava fysioterapeutti
- Timo Kuusisto, lääkäri
- Mika Lehto, lääkäri
- Ilkka Räsänen, lääkäri
- Mikko Kavonius, fysioterapeutti
- Juha Koistinen, fysioterapeutti
- Jari Malinen, fysioterapeutti
- Juho Ranta, fysioterapeutti
- Sari Räsänen, fysioterapeutti
- Pia Wikstedt, fysioterapeutti
- Pentti Niemi, hieroja
Edustajat
- Kansainvälisen Olympiakomitean suomalaisjäsen Peter Tallberg
- Kansainvälisen Olympiakomitean suomalaisjäsen Saku Koivu
- Suomen Olympiakomitean edustaja Roger Talermo, puheenjohtaja
- Suomen Olympiakomitean edustaja Jouko Purontakanen, pääsihteeri
Lajijohto
- Ammunta: lajijohtaja Jari Karinkanta, valmentajat Matthias Hahn ja Juha Hirvi[187]
- Judo: lajijohtaja Mika Mukkula, valmentajat Manne Isoranta ja Jukka-Pekka Jokinen[188]
- Melonta: lajijohtaja Panu Kanniainen, valmentaja Petteri Pitkänen[189]
- Purjehdus: lajijohtaja Esko Rechardt, valmentajat Thomas Johanson, Jan Gahmberg (Laser), Fredrik Lassenius (Laser Radial), Petri Leskinen (470), Curro Manchón (RS:X), Jan Thorström (49er), Evan Walker (Match Race), Joakim Wilenius (Finnjolla)[190]
- Paini: lajijohtaja Juha Virtanen, valmentaja Marko Yli-Hannuksela[191]
- Painonnosto: valmentaja Karoliina Lundahl[192]
- Pyöräily: lajijohtaja Ilpo Kyllönen, valmentaja Ralf Sundstedt[193]
- Ratsastus: lajijohtaja Aki Ylänne, valmentajat Jon D. Pedersen ja Hubertus Schmidt, hevosenhoitajat Janica Hiipakka ja Marieke Oertel, hevosfysioterapeutti Tuula Pursiainen[194]
- Sulkapallo: valmentaja Kasperi Salo[195]
- Taekwondo: valmentaja Jesús Ramal[196]
- Telinevoimistelu: valmentaja Igor Tšerepov[197]
- Tennis: valmentaja Jarmo Ahonen[198]
- Uinti: lajijohtaja Ippe Natunen, valmentajat Marko Malvela, Tomi Pystynen ja Mirjami Seppälä[199]
- Yleisurheilu: lajijohtaja Jarmo Mäkelä, valmentajat Kari Ahonen, Mauri Auvinen, Tommy Ekblom, Kari Ihalainen, Jorma Kemppainen, Marko Kivimäki ja Steve Rippon[200]
Remove ads
Tuomarointitehtävät
Lontoon kesäolympialaisten tuomarointitehtäviin nimettiin seuraavat suomalaiset henkilöt:[201]
- Kirsi Heikkinen, Anu Jokela ja Tonja Paavola, naisten jalkapallo. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen tuomarikolmikko lajin olympiaturnauksessa.[202] Tuomitsivat naisten alkulohko-ottelut Japani–Kanada[203] ja Brasilia–Japani.[204]
- Carl Jungebrand, koripallo. Viides kerta olympiatuomarina.[205] Tuomitsi miesten alkulohko-ottelun Argentiina–Liettua[206] ja naisten alkulohko-ottelun Australia–Brasilia.[207]
- Päivi Mitrunen, käsipallon tekninen delegaatti
- Jaakko Talvitie, Karri Toivola ja Pertti Vehviläinen, paini[208] Vehviläinen mukana ennätyksellisesti jo kuudetta kertaa. [209]
- Taisto Kuoppala, painonnosto[210]
- Mats Björklund, purjehduksen naisten parikilpailu
- Risto Lehtinen, ratamelonta. Toiminut tuomarina myös kolmissa edellisissä kesäolympialaisissa.[211]
- Ulla Lucenius, taitouinti. Mukana myös edellisissä kesäolympialaisissa.[212]
- Saila Lavikainen ja Terhi Toivanen, rytminen voimistelu
- Teppo Kalaja (miehet) ja Satu Murtonen (naiset), telinevoimistelu
- Ville Aho, yleisurheilun maalikamera
- Kari Wauhkonen, yleisurheilu[213]
Remove ads
Muut tehtävät
- Sonja Grefberg, pöytätennis - kilpailualueen apulaisjohtaja[214]
- Jani Tanskanen, telinevoimistelu - kansainvälisen voimisteluliiton urheilijakomission johtaja [215]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads