Vadelma

Vadelma ( Rubus idaeus), myös punavadelma, vattu tai vatukka, on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas.

Vadelma
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kaari:	Streptophyta
Luokka:	Embryopsida
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi:	Aitokaksisirkkaiset
Kladi:	Rosidit
Lahko:	Rosales
Heimo:	Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo:	Rosoideae
Tribus:	Rubeae[1]
Suku:	Vatukat Rubus
Laji:	idaeus
Kaksiosainen nimi
Rubus idaeus L.[2]
Katso myös
Vadelma Wikispeciesissä   Vadelma Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Vadelmajälkiruoka tuorejuustolla ja hunajalla

Vadelmasta on jalostettu puutarhavadelmaksi kutsuttuja viljelyyn sopivia muotoja, jonka marjat ja sato ovat suurempia kuin villivadelmalla. Tavallisimpia lajikkeita ovat Muskoka ja Ottawa.^[3] Puutarhavadelman marja voi olla myös keltainen. Keltainen puutarhavadelma maistuu yleensä makealta ja miedolta.^[4]

Vadelmalla on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot^[5]. Tästä tekee poikkeuksen eräs jalostuksen tuloksena syntynyt syksyllä marjova lajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.

Ulkonäkö ja koko

Marja

Marja (puolittunut)

Marjoja

Vadelmapensas voi kasvaa noin kaksi metriä korkeaksi. Vadelman varsi on yleensä piikikäs. Sen vihreät lehdet ovat sahalaitaisia. Vadelman kukka kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi ja on normaalisti vihertävänvalkoinen. Itse marja on monen pienen yhteenkasvaneen luumarjan muodostama kerrannaisluumarja. Väriltään se on kypsänä tummanpunainen. Villivadelmasta on olemassa myös harvinainen valkoinen värimuoto^[6].

Levinneisyys ja elinympäristö

Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.

Käyttö ravintona

Vadelmissa eli vadelmapensaan marjoissa on runsaasti sokeria varsinkin aurinkoisina kesinä. Hedelmähappoja vadelmassa on kohtalaisesti. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa esiintyy runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania.

Vadelmia käytetään tuoreeltaan sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös kiisseliä, viinejä, liköörejä sekä siirappia ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. Vadelman lehdistä voi tehdä teetä, ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg per 100 g, venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä^lähde?. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

Vadelman tuholaisia

• Vattukoi (Lampronia rubiella)
• Vattukuoriainen (Byturus tomentosus)
• Vattukärpänen (Pegomya rubivora)
• Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi)
• Vatunvarsisääski (Thomasiniana theobaldi)

Ravintoainesisältö

Vadelma

100 grammaa tuoreita vadelman marjoja sisältää ravintoaineita keskimäärin^[7]:

• Valkuaisaineet 0,9 g
• A-vitamiini (RE) 2,2 µg
• B1-vitamiini 0,03 mg
• B2-vitamiini 0,05 mg
• B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,8 mg
• B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,24 mg
• B6-vitamiini 0,09 mg
• C-vitamiini 24 mg
• E-vitamiini (a-TE) 1,10 mg
• H-vitamiini eli biotiini 1,9 µg
• Fosfori 37 mg
• Kalium 210 mg
• Kalsium 33 mg
• Koboltti 3 µg
• Kromi 2 mg
• Kupari 120 mg
• Magnesium 25 mg
• Mangaani 1,1 mg
• Molybdeeni <10 mg
• Pii 2 mg
• Rauta 1,1 mg
• Rikki 18 mg
• Sinkki 0,43 mg