Anna-Maja Henriksson
suomalainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Anna-Maja Kristina Henriksson (o.s. Forss; s. 7. tammikuuta 1964 Pietarsaari) on suomalainen varatuomari ja RKP:n poliitikko. Henriksson on nykyinen Euroopan parlamentin jäsen ja entinen kansanedustaja Vaasan vaalipiiristä, entinen ministeri sekä Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu.
Hän toimi Orpon hallituksen opetusministerinä kesäkuusta 2023 heinäkuuhun 2024.[2][3] Sitä ennen hän on toiminut Suomen oikeusministerinä vuosina 2011–2015 Kataisen ja Stubbin hallituksissa, kesäkuusta joulukuuhun 2019 Rinteen hallituksessa ja sen jälkeen kesäkuuhun 2023 saakka Marinin hallituksessa.[4] Henriksson on toiminut RKP:n puheenjohtajana vuosina 2016–2024.[5][6] Hän on Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri.[7]
Vuoden 2024 Eurovaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin RKP:n ainoana edustajana.[8]
Remove ads
Tausta
Henriksson on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1987 ja saanut varatuomarin arvon 1989. Vuosina 2003–2004 Henriksson työskenteli 2. valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin erityisavustajana.
Henrikssonin äidinpuoleinen isoisä, rovasti Vilho Kivioja oli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1929–1945.[9] Isänpuoleinen isoisä oli kauppaneuvos Alfred Forss. Molemmat olivat tunnettuja lestadiolaisvaikuttajia.[10]
Remove ads
Poliittinen ura
Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[11][12] Voima-lehden mukaan Henriksson luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle.[13] Henrikssonin mukaan asiassa pitää ottaa huomioon naapurimaiden järjestelmät ja hallitusneuvotteluiden aikana ”työ oli keskeneräinen”.[11]
Huhtikuussa 2012 Henriksson ilmoitti pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi väistyvän Stefan Wallinin jälkeen.[14] Hän kuitenkin hävisi puoluekokouksen äänestyksessä europarlamentaarikko Carl Haglundille äänin 144–106.[15] Huhtikuussa 2016 Henriksson valittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin talousneuvostoon.[16] Maaliskuussa 2016 Henriksson ilmoitti asettuvansa puheenjohtajehdokkaaksi myös kesän 2016 puoluekokouksessa[17] ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi Turun puoluekokouksessa 12. kesäkuuta 2016.[18] Hän on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.[19]
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti maaliskuussa 2021 Henrikssonille epäluottamuslausetta. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan Henriksson ei ollut ryhtynyt tarvittaviin toimiin kuntavaalien järjestämiseksi turvallisesti ja ajallaan. Henriksson sai eduskunnan luottamuksen äänin 103–66.[20]
Henrikssonista tuli Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri 4. kesäkuuta 2023, jolloin hän ohitti oikeusministerinä 2 898 vuorokautta vuosina 1979–1987 toimineen Christoffer Taxellin (RKP).[21]
20. kesäkuuta 2023 Henriksson nimitettiin Suomen opetusministeriksi.[2]
Henriksson kertoi helmikuussa 2024, ettei pyri RKP:n puheenjohtajana jatkokaudelle kesäkuun puoluekokouksessa.[22]
Syksyllä 2024 hallituksen laatiessa nikotiinipusseja koskevaa lakia Henriksson myönsi suosineensa yhtä pietarsaarelaista nikotiinitehdasta esittäessään makuja hallituksen neuvotteluun. Hän myönsi myös, että neuvotteluihin tuotu lista oli kyseiseltä yritykseltä. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi asiaan liittyen ennen ryhmäkokousten alkua eduskunnassa, että Henrikssonin toiminta ei ollut asiallista. RKP puolueena pyysi asiaa anteeksi.[23]
Kuntapolitiikka
Henriksson on ollut Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997 lähtien. Hän on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001−2008 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2009.
Remove ads
Näkemyksiä
Henriksson kannattaa ruotsin kielen pakollista opetusta toisena kotimaisena kielenä[24], jota hän on perustellut sillä, että "kouluja käydään, että opitaan jotain. Silloin kaikki ei voi olla vapaaehtoista."[25]
Henriksson jätti vuonna 2018 eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän vaatii sukupuolta rangaistuksen koventamisen perusteeksi.[26]
Henriksson ilmoitti syyskuussa 2019 haluavansa muuttaa vaalirahoituslain nykyistä avoimemmaksi, ja että lain uudistamista aletaan syksyn aikana pohtia parlamentaarisessa työryhmässä.[27]
Kunnianosoituksia
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki (Suomi, 2015)[28]
Sotilasansiomitali (Suomi, 2015)[29]
Pohjantähti-ritarikunta (Ruotsi, 2024)[30]
_-_Commander_Grand_Cross_BAR.png){kind=small}
Vaalimenestys
Eduskuntavaalit
Kuntavaalit
- 1996: 122 ääntä (Pietarsaari, 1,2 % äänistä; valittiin)
- 2000: 569 ääntä (Pietarsaari, 5,9 % äänistä; valittiin)
- 2004: 952 ääntä (Pietarsaari, 9,4 % äänistä; valittiin)
- 2008: 1 401 ääntä (Pietarsaari, 13,6 % äänistä; valittiin)
- 2012: 1 221 ääntä (Pietarsaari, 12,5 % äänistä; valittiin)
- 2017: 1 772 ääntä (Pietarsaari, 17,9 % äänistä; valittiin)
- 2021: 1 293 ääntä (Pietarsaari, valittiin)[34]
Lähde:[32]
Remove ads
Yksityiselämä
Henriksson on ollut naimisissa Janne Henrikssonin kanssa vuodesta 1991. Parilla on kaksi lasta.[35]
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads