Justus Ripatti

Justus Ripatti (2. huhtikuuta 1892 Hirvensalmi – 23. heinäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen järjestyksessä toinen Suomen valtakunnansovittelija vuosina 1963–1965.

Tämä artikkeli kertoo valtakunnansovittelijasta. Kansanedustajasta kertoo artikkeli Justus Ripatti (poliitikko).

Elämäkerta

Justus Ripatin vanhemmat olivat hirvensalmelainen maanviljelijä Justus Ripatti ja Eliina Alamäkelä. Sisällissodan aikana Ripatti toimi komppanianpäällikkönä valkoisten puolella haavoittuen sodassa vaikeasti. Sen jälkeen hän osallistui vielä vuonna 1919 Viron vapaussotaan.^[1]

Ripatti suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1920 ja sai samana vuonna varatuomarin arvonimen. Hän toimi asianajajana Viipurissa vuosina 1922−1940, Suomen Työnantajain Keskusliiton toimistopäällikkönä vuosina 1940−1941 ja hallintoneuvoksena kauppa- ja teollisuusministeriössä vuosina 1942−1945. Hän oli valtakunnansovittelijana vuosina 1963–1965 ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton toimitusjohtajana 1945–1959. Hän sai laamannin arvonimen vuonna 1959. Viipurissa asuessaan hänet valittiin vuonna 1936 Viipurin kaupunginvaltuustoon.^[1]

Hänen puolisonsa oli hammaslääkäri Hellin Sofia Reinikainen. Ripatin poika oli suurlähettiläs Pertti Ripatti.^[2]

Katso myös

• Ripatti