Luettelo Suomen historian sodista

Luettelo Suomen historian sodista pitää sisällään Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit, sodat ja vakavat sisäiset levottomuudet, sekä sellaiset Suomen ulkopuolella käydyt konfliktit joihin Suomen valtio tai merkittävä joukko Suomen alueen asukkaita on ottanut osaa. Luettelossa mainittujen konfliktien ohella pienehköjä määriä suomalaisia ammattisotilaita, vapaaehtoisia tai seikkailijoita on osallistunut moniin muihinkin aseellisiin yhteenottoihin, kuten Venäjän 1800-luvulla käymiin sotiin Euroopassa ja Aasiassa, buurisotiin, Venäjän–Japanin sotaan, Venäjän sisällissotaan, Espanjan sisällissotaan ja Vietnamin sotaan.

Riimukivi Gs 13 Ruotsin Gävlessä kertoo 1000-luvulla Hämeessä surmansa saaneesta viikingistä.

Pekka Halosen maalaus Vainolaista vastaan vuodelta 1896 kuvaa kansallisromanttisesti muinaisten suomalaisten sodankäyntiä. Metsän rajassa palavat vainovalkeat.

Suomesta löytyneitä miekkoja rautakauden lopulta viikinkiajalta 800-1050-luvuilta.^[1]

Maalaus tappion Herdalerin taistelussa vuonna 1008 kärsineen Olavi Pyhän kuolemasta vuonna 1030 Stiklestadin taistelussa.

Suomen alueelle vuonna 1227 hyökännyt Jaroslav II kuvattuna Boris Chorikovin teoksessa vuodelta 1836.

Maskusta Varsinais-Suomesta löytynyt ristiretkiaikainen hopeakoristeltu tapparan terä.^[2]

Suomen alueelle ristiretken vuonna 1202 tehnyt Anders Sunesen kuvattuna vuoden 1219 Lindanisen taistelussa. Itse teos on vuodelta 1885.

Liedon Vanhalinnan seuraaja, 1280-luvulla perustettu Turun linna, kuvattuna maaliskuussa 2013

Varhaisten lähteiden luotettavuus on kyseenalainen. Monet lähteet on kirjoitettu satoja vuosia väitettyjen tapahtumien jälkeen ja niissä mytologiat, sepitteet ja todelliset tapahtumat sekoittuvat usein toisiinsa. Vanhoissa historiallisissa lähteissä Suomella tarkoitettiin nykyisen Varsinais-Suomen aluetta.

Ennen 1000-lukua

Vuosi	Konflikti	Selite
300-luku	Kuningas Agnin sotaretki Suomeen	Snorri Sturulsonin arviolta vuonna 1225 kirjoittamassa myyttisessä Ynglingien saagassa kuvataan kuningas Agnin kesällä tekemää sotaretkeä Suomeen. Suomalaisten joukkoja johti Frosti.[3][4] Myyttisen velho Frostin on tulkittu olleen pakkasen henkilöitymä. On kiistanalaista miten Suomi ja suomalaiset ymmärrettiin saagan kirjoittamisajankohtana. Termillä on voitu tarkoittaa myös saamelaisia.
400- ja 500-luvut	Suomalaisia palkkasotureina Manner-Euroopassa	Lounais-Suomen miekka- ja kilpihautauksista on päätelty, että suomalaisia liikkui palkkasotureina Manner-Euroopassa.[5]
noin 470	Kuningas Vanlandin sotaretki Suomeen	Johannes Messeniuksen 1600-luvulla kirjoittaman Scondia illustratan mukaan kuningas Vanlandi hyökkäsi Suomeen.[6] Vuonna 1225 kirjoitettu varhaisempi Ynglingien saaga puolestaan kertoo Vanlandin viettäneen talvea Suomessa rauhanomaisesti.[3][4]
600-luku	Suomalaisia palkkasotureita Skandinaviassa	Suomalaisia sotureita palveli Tanskan tai Keski-Ruotsin kuninkaiden hoveissa.[7]
800-luku	Saagojen kuvaus sotaretkestä Karjalanpohjaan	Arviolta 1300-luvulla kirjoitettu Hálfdanar Eysteinssonarin saagan mukaan Ulfkell ja Bjarmian kuningas Harek tekivät sotaretken Karjalanpohjaan Grímr nimiseksi esitettyä Karjalan kuningasta vastaan yhdessä kahden suomalaisen kuninkaan, "Fidrin" ja "Flokin" kanssa, joiden kerrottiin olevan velhoja.[8]
800-luku	Bjarmian perilliset valloittivat Karjalanpohjan	Arviolta 1300-luvulla kirjoitetun Hálfdanar Eysteinssonarin saagan mukaan Bjarmian kuningas Harekin veljenpoika Val valloitti Karjalanpohjan.[8]
800-luku	Kveenit tekivät sotaretkiä Ruotsiin ja Norjaan	Noin vuonna 1300-kirjoitettu Norna-Gestin tarina kertoo kveenien tehneet sotaretkiä Ruotsiin 800-luvun puolivälissä. Ottar Haalogalantilainen kertoo kveenien ja norjalaisten ahdistelevan toisiaan silloin tällöin.
800-luku	Eric Anundssonin sotaretket itään	Arviolta 1230-luvulla kirjoitettu Heimskringla kertoo myyttisen ruotsalaisten kuninkaan Eric Anundssonin (Eymundsson) valloittaneen kaikki itäisen maat mukaan lukien Suomen, Karjalan, Kuurinmaan ja Viron.[9]
Ennen 900-lukua	Tanskan kuningas Gram julistaa sodan Suomen kuninkaalle Sumblumille.	Saxo Grammaticus kertoo pääteoksessaan Gesta Danorum kuinka Tanskan myyttinen kuningas Gram julistaa sodan Suomen kuningas Sumblumille. Hän kuitenkin luopuu sotaretkestä tavoitellakseen Sumblumin tytärtä Signeä.[10][11]
noin 818	Tanskalaiset ja bjarmit sotivat	Suomen kuningas Matul toi apua bjarmeille Tanskan kuningas Ragnaria vastaan. Aluksi hän oli voitolla, mutta kärsi sitten tappion ja pelastautui pakenemalla.[6]
900-luku	Suomalaisia Viikinkien idäntiellä ja palkkasotureina	Euraan haudatut lukuisat miekkamiehet on tulkittu Viikinkien idäntien kävijöiksi. Mynämäeltä löytynyt miekka on kuulunut Konstantinos VIII:n henkivartiokaartin miehelle. Arkeologiset löytöjen perusteella suomalaisia on mahdollisesti liikkunut myös Mustanmeren seuduilla.[12]

1000-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1008	Herdalerin taistelu	Myöhemmin Norjan kuninkaaksi noussut Olavi pyhä teki viikinkiretken Suomeen ja kärsi tappion.[13]
1030–1050	Viikinkiretki Hämeeseen	Riimukivi Gs 13 Ruotsin Gävlessä kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkupuoliskolla. Unto Salon mukaan retki tehtiin 1030-1050 välisenä aikana, ja se saattoi olla suuri, kuninkaan hyväksymä hyökkäys. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö.[14]
noin 1030	Mahdollinen viikinkiretki Varsinais-Suomeen	Riimukivi U 582 kertoo Björnin ja Ingulfridin pojan Ottrygin tulleen surmatuksi (Unto Salon mukaan) Varsinais-Suomessa. Kivi on noin vuodelta 1030. Hänet tapettiin väkivaltaisesti, mutta sitä ei kerrota, surmattiinko hänet taistelussa tai jotenkin muuten. Tavallisesti riimukivet pystytettiin juuri viikinkiretkillä kuolleille.[14]
1042	Novgorodin ruhtinas Vladimir Jaroslavitš teki ensimmäisen historiallisissa lähteissä mainitun sotaretken Suomeen	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Vuonna 1042 Vladimir, Jaroslavin poika, meni jäämejä vastaan ja voitti heidät. Ja hevoset kuolivat Vladimirin sotilailta, niin että niiden vielä hengittäessä niiltä nyljettiin nahkat. Niin kova oli rutto hevosissa."[15][16]
1050-luku	Ruotsin kuningas Anund Jakobin sotaretki Suomeen	Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum eli Hampurin piispan teot kertoo mahdollisesta Ruotsin kuninkaan Anund Jakobin sotaretkestä Terra Feminarumiin eli naisten maahan, joka on mahdollisesti tarkoittanut Suomen aluetta. Nimen taustalla voi olla Adam Bremeniläisen väärin tulkinta nimestä Kvenland, mikä johti kuvitelmiin pohjoisesta amatsonien asuttamasta maasta.
noin 1053	Ruotsin kuningas Emund Vanhan sotaretki Suomeen	Johannes Messenius kertoo Adam Bremeniläistä lainaten ruotsalaisten kuningas Emundin "...ahdistelleen ankarasti Kvenlandin amatsoneja, mutta nämä myrkyttivät hänen poikansa, että koko ruotsalaisen sotajoukon hengiltä. Sen jälkeen ruotsalaiset eivät 80 vuoteen lopettaneet taistelua heitä eivätkä muitakaan suomalaisia vastaan ennen kuin olivat hävittäneet amatsonit sukupuuttoon ja saanee koko alueen haltuunsa ja Kristuksen valtaan."[6]
1060–1080	Liettualaiset hyökkäsivät karjalaisia vastaan	Novgorodista löydetty Tuohikirje 590 kertoo liettualaisten hyökänneen karjalaisia vastaan.[17][18]

1100-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1100-luvun alku	Skandinaavien retkiä Suomeen	Gotlantilainen riimukivi G 319 1100-luvun alusta kertoo Auðvaldrin (nimen tulkinta epävarma) kuolleen Suomessa (Finlandi). Karjalan Viipuri (Viborgum) saatetaan kertoa Upplantilaisessa riimukivessä U 180 Sigsteinin kuolinpaikaksi. Tosin paikka saattoi olla myös Tanskan Viborg. Kummassakaan kivessä ei kerrota, oliko kuolema tai retki ylipäätään väkivaltainen.
1123	Novgorodin ruhtinas Vsevolod Mstislavitš teki keväällä paaston aikaan sotaretken jäämejä vastaan.	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Keväällä suuren paaston aikaan Vsevolod meni novgorodilaisten kanssa jäämejä vastaan ja voitti heidät. Matka oli hirveä, sillä leipää ostettiin nogata kappaleelta."[15][16]
1142	Jäämien sotaretki Novgorodia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna tulivat jäämit ja sotivat Novgorodin alueella. Laatokanlinnalaiset löivät heitä kuoliaaksi 400 eivätkä päästäneet yhtään miestä pakoon."[15][19]
1143	Karjalaisten sotaretki jäämejä vastaan. Karjala mainitaan ensi kerran muista suomalaisista erillisenä kokonaisuutena.[20]	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Karjalaiset tekivät retken jäämejä vastaan ja pakenivat. Kaksi laivaa tuhottiin."[15]
1149	Jäämien sotaretki vatjalaisia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana talvena jäämit saapuivat vatjalaisia vastaan noin tuhannen miehen sotajoukolla. Saatuaan kuulla siitä novgorodilaiset, luvultaan ehkä 500, menivät vatjalaisten kanssa heitä vastaan eivätkä päästäneet karkuun yhtään miestä".[15]
1149	Karjalaiset osallistuivat Suzdaliin tehtyyn sotaretkeen	Kiovan prinssi Izjaslavin veli Rostislav osallistui Suzdaliin tehtyyn sotaretkeen prinssin kanssa yhdessä Novgorodilaisten, Pihkovalaisten ja Karjalaisten kanssa.[21]
noin 1155	Ensimmäinen ristiretki Suomeen	Ruotsin kuningas Eerik Pyhä ja englantilainen piispa Henrik tekivät mahdollisesti ensimmäisenä ristiretkenä tunnetun sotaretken Lounais-Suomeen.
1171 tai 1172	Varsinaissuomalaiset pyysivät kristityiltä apua vihollisiaan vastaan	Paavi Aleksanteri III:n 9. syyskuuta kirjattu kirje, joka tunnetaan nimellä Gravis admodum kertoo suomalaisten, eli varsinaissuomalaisten, lupaavan aina vaaran uhatessa säilyttää katolisen uskon, mutta vihollisen vetäydyttyä kieltävän uskon ja vainoavan saarnaajia.
1186	Jaroslav Viisaan poika, Novgorodin ruhtinas Vysata Vasiljevitšin, teki sotaretken jäämejä vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samaan aikaan (novgorodilaiset) urhot menivät jäämejä vastaan Vyšata Vasilinpojan johdolla ja palasivat takaisin terveinä otettuaan vankeja."[15][19]
1187	Sigtunan tuho	Eerikinkronikka: "Karjalaiset aiheuttivat Ruotsissa suurta vahinkoa ja levottomuutta. Oli sitten tyyni tai myrsky, he tulivat mereltä salaa Sveanmaan saaristoon nousten ylös Mälarnille useimmiten saariston kätköistä etenevällä sotajoukolla. Kerran he saivat päähänsä polttaa Sigtunan. He polttivatkin sen niin perin pohjin, ettei kaupunki vieläkään ole toipunut. Siellä surmattiin arkkipiispa Johannes, mistä moni pakana riemuitsi. Siitä, että kristittyjen kävi niin huonosti, iloitsivat sekä karjalaiset, että koko Venäjänmaa. Se vahvisti heidän intoaan sotia."[22]
1187	Tanskalaisten sotaretki Suomeen	Tanskalainen ristiretkeilijä Esber Snare viittasi tanskalaisille suurmiehille joulupidoilla pitämässään puheessa tanskalaisten suomalaisista saamaan suureen voittoon.[23]
1191	Novgorodilaisten ja karjalaisten sotaretki Suomeen	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Novgorodilaiset menivät laivoilla karjalaisten kanssa jäämejä vastaan, kävivät sotaa jäämien maassa, hävittivät sitä tulella ja hakkasivat karjan maahan."[15][16]
1191	Tanskalaisten ristiretki Suomeen	Tanskan kuningas Knuut VI johti tanskalaisten annaalikirjojen mukaan ristiretkeä Suomeen, joka tuli "valloitettua kovalla kädellä".[24][25]

1200-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1202	Tanskalaisten ristiretki Suomeen	Tanskalaiset tekivät ristiretken Suomeen Lundin arkkipiispa Anders Sunesenin ja hänen veljensä johdolla.[25] Sunesen sai pian retken jälkeen paavi Innocentius III:lta nimityksen kaikkien Itämeren alueen ristiretkien hallinnoijaksi ja paavilliseksi lähettilääksi.[24]
1221	Suomi osallistui Novgorodin vastaiseen kauppasaartoon	Paavi Honorius III kehotti 13. tammikuuta Suomen piispaa, mahdollisesti piispa Tuomasta, järjestelemään kauppasaartoa Novgorodia vastaan vaikka se olikin gotlantilaisille ja hansalle epämieluisa toimenpide.[26]
1223	Karjalaiset hyökkäsivät Norjaan	Karjalaiset hyökkäsivät yhdessä novgorodilaisten kanssa Norjan asutusta vastaan Pohjois-Skandinaviassa .[27]
1226	Karjalaiset hyökkäsivät Norjaan	Karjalaiset hyökkäsivät uudestaan Norjan asutusta vastaan Pohjois-Skandinaviassa yhdessä novgorodilaisten kanssa.[27]
1226/1227	Novgorodin ruhtinas Jaroslav Vsevolodovitšin sotaretki jäämejä vastaan	Laurentiuksen kronikka: "Samana talvena lähti Jaroslav Vsevolodinpoika Novgorodista meren yli jäämejä vastaan, missä yksikään Venäjän ruhtinaista ei ollut pystynyt (aikaisemmin) oleskelemaan. Hän valloitti koko maan ja palasi Novgorodiin kiittäen ja ylistäen Jumalaa sekä tuoden mukanaan suuren määrän vankeja. Mutta koske ne, jotka olivat hänen mukanaan eivät voineet ottaa mukaansa kaikkia vankeja, he hakkasivat osan kuoliaaksi, mutta päästivät suuren joukon muita takaisin kotiinsa." [15][19]
1228	Jäämien sotaretki Novgorodia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna jäämit tulivat laivoilla Laatokalle käymään sotaa, ja tieto tästä tuli Novgorodiin Kristuksen kirkastuksen päivänä (6. elokuuta). Novgorodilaiset asettuivat proomuihin ja soutivat Laatokanlinnaan mukanaan ruhtinas Jaroslav. Laatokanlinnan posadnikka Vladislav ei odottanut miehineen novgorodilaisia, vaan lähti laivoilla jäämien perään sinne, missä nämä sotivat, tavoitti heidät ja taisteli heidän kanssaan. Heti yön tultua laatokanlinnalaiset vetäytyivät saarelle. Jäämit olivat kuitenkin rannalla vankeineen, sillä he olivat sotineet järven ympäristössä maihinnousupaikoilla. Samana yönä he pyysivät rauhaa, mutta sitä eivät posadnikka ja laatokanlinnalaiset heille suoneet. Jäämit hakkasvit kuoliaaksi kaikki vangit, ja he itse pakenivat jalkaisin metsiin hylättyään laivansa. Monet heistä kaatuivat siellä, ja heidän laivansa poltettiin...Sitten inkeriläiset tapasivat jäljelle jääneet jäämit paosta ja surmasivat siellä useita heistä, mutta loput hajaantuivat kuka minnekin. Mutta heidätkin karjalaiset tappoivat missä tahansa tavattuaan, joko metsässä, vainiolla tai leiripaikalla, vedettyään heidät esiin. Heitä oli tullut 2000 tai enemmän, Jumala tietää, mutta harvat heistä pääsivät pakenemaan omaan maahansa, muuten kaikki kaatuivat siellä."[15][19]
1229	Gotlanti tuki Suomen pakanoiden hyökkäyksiä kristittyjä vastaan	Paavi Gregorius IX moitti kirjeessään 16. helmikuuta gotlantilaisia aseiden, hevosten, laivojen ja elintarvikkeiden toimittamisesta Suomen pakanoille, joiden avulla he pyrkivät tuhoamaan kristinuskon leviämisen maassa.[28]
1237	Hämeen kapina	Hämäläiset hylkäsivät katolisen uskon ja palasivat takaisin pakanallisiin tapoihinsa samalla surmaten kristittyjä ja pappeja.[29]
1240	Nevan taistelu	Novgorodin ensimmäinen kronikka sekä Sofian kronikka kertovat ruotsalaisten, norjalaisten, varsinais-suomalaisten ja jäämien sotaretkestä Nevalle.[19]
1241	Karjalaiset Novgorodin liittolaisina sotaretkelle saksalaisia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna ruhtinas Aleksanteri lähti novgorodilaisten, laatokanlinnalaisten, karjalaisten ja inkeriläisten kanssa saksalaisia vastaan Kapriossa olevaan linnaan. Hän valloitti linnan ja toi saksalaiset Novgorodiin. Mutt hän päästi menemään. Vatjalaiset ja virolaiset petturit hän kuitenkin hirtti."[15]
1249–1250	Toinen ristiretki Suomeen	Eerikinkronikan mukaan Birger Jaarli teki sotaretken pakanallisia hämäläisiä vastaan ja aloitti linnan rakentamisen Hämeeseen.
1253	Karjalaiset hävittävät saksalaisten aluetta.	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna saksalaiset tulivat Pihkovan luo ja polttivat esikaupungin. Pihkovalaiset kuitenkin surmasivat heistä useita. Novgorodilaiset lähtivät sotajoukolla Novgorodista heitä vastaan, ja he pakenivat pois. Palattuaan Novgorodiin ja varustauduttuaan novgorodilaiset menivät Narvan taakse ja tekivät heidän alueensa autioksi. Samoin tuottivat karjalaiset paljon vahinkoa heidän alueelleen." [15]
1256	Ruotsalaiset, suomalaiset ja hämäläiset aloittivat linnan rakentamisen Narvaan.	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Ruotsalaiset, hämäläiset, suomalaiset ja Didman maakuntineen sekä suuri joukko asemiehiä tulivat ja alkoivat rakentaa Narvalle linnaa. Ruhtinas ei ollut silloin Novgorodissa. Novgorodilaiset lähettivät lähettiläitä Alamaahan (Volgan varsi Tverista Nižni Novgorodiin) noutamaan ruhtinasta saadakseen asemiehiä. Itse he kuitenkin lähettivät sanan ympäri aluettaan kooten siten joukkoja. Kun nuo kirotut saivat kuulla siitä, he pakenivat meren yli."[15][19]
1256	Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevskin sotaretki jäämejä vastaan	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Samana vuonna talvea vasten ruhtinas Aleksanteri saapui seurassaan metropoliitta ja lähti matkaan metropoliitan kanssa, eivätkä novgorodilaiset tienneet, minne ruhtinas aikoi. Jotkut arvelivat hänen menevän virolaisia vastaan. Tultuaan Kaprioon Aleksanteri lähti jäämejä vastaan ja metropoliitta lähti Novgorodiin ja monet muut novgorodilaiset palasivat Kapriosta takaisin. Ruhtinas matkasi joukkojensa ja novgorodilaisten kanssa. Se oli vaikea matka, sillä päivää ja yötä ei erotettu toisistaan. Monet matkalla olleet kuolivat, mutta novgorodilaisia Jumala varjeli. Tultuaan jäämien maahan he hakkasivat joitakin kuoliaaksi ja ottivat toisia vangiksi kunniakkaan ristin ja Pyhän Sofian voimalla. Novgorodilaiset tulivat ruhtinas Aleksanteri mukanaan kaikki terveinä kotiin."[15][19] Nikonin kronikka kertoo suzdalilaisten osallistuneen retkelle Aleksanterin liittolaisina. Sofian kronikka puolestaan kertoo retken kohdistuneen ruotsalaisia ja virolaisia vastaan.[15]
1257	Karjalaisten sotaretki Ruotsiin	Karjalaiset tekivät sotaretken Ruotsiin. Sotaretken seurauksena Ruotsin kuningas Valdemarin pyynnöstä Paavi Aleksanteri IV antoi ristiretkijulistuksen Karjalaisia vastaan.[30]
1259	Suomen pakanat hävittivät Ruotsin kyliä ja kirkkoja	Paavi Aleksanteri IV hyväksyi 1. maaliskuuta Ruotsin kuningas Valdemarin ja Tanskan kuningas Kristofferin pojantyttären Sofian avioliiton, jotta Ruotsi pystyisi paremmin ja tehokkaammin torjumaan lähellä asuvien pakanoiden jatkuvia hyökkäyksiä valtakunnan kyliä ja kirkkoja kohtaan.[31] Viro oli jo käännytetty väkivalloin kristinuskoon, joten viittaus voi koskea vain Suomen heimoja.
1271	Karjalaiset ja kveenit tekivät sotaretken Norjaan	Karjalaiset ja kveenit tekivät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin.
1275	Karjalan, Inkerin, Lapin ja Vatjanmaan pakanat ahdistelevat Ruotsin valtakuntaa	Paavi Gregorius X pyytää kirjeessään 9. tammikuuta Upsalan arkkipiispalle Ruotsin valtakunnan asukkaita vastustamaan Karjalan, Inkerin, Lapin ja Vatjanmaan pakanoita sekä ”valtakunnan viereisillä seuduilla” tapahtuvaa katolisesta uskosta luopumista. Paavi myös vaati etteivät lähiseutujen kristityt luovuta näille pakanoille aseita, rautaa, laivanrakennuspuuta tai muuta tavaraa kristittyjen vainoamiseen.[15]
1278	Ruhtinas Dmitri valloitti Karjalan.	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Ruhtinas Dmitri rankaisi novgorodilaisten ja koko Alamaan (Volgan varsi Tveristä Nižni Novgorodiin) kanssa karjalaisia ja valloitti heidän maansa."[15][19]
1283	Ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Novgorodin alueille	Ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Nevalle ja Laatokalle.
1284	Saksalaiset tekevät sotaretken Karjalaan	Saksalainen sotapäällikkö Trunda tekee joukkojensa kanssa laivoilla ja veneillä sotaretken Karjalaan Nevaa pitkin tarkoituksenaan verottaa karjalaisia. Novgorodilaiset voittavat saksalaiset Nevan suulla 9. syyskuuta yhdessä posadnikka Semenin laatokanlinnalaisten kanssa.[32]
1292	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Samana vuonna Novgorodin urhot menivät ruhtinaan sotapäälliköiden kanssa sotimaan jäämien maahan. Käytyään sotaa he palasivat kaikki terveinä takaisin."[15][19]
1292	Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan ja Inkeriin	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Samana vuonna ruotsalaiset tulivat sotimaan 800 miehellä. Karjalaan meni 400 ja Inkeriin (niin ikään) 400. Inkeriläiset löivät heidät kuoliaaksi. Karjalaiset löivät omat vihollisensa ja ottivat joitakin käsin vangiksi."[15][19]
1293	Kolmas ristiretki Suomeen	Marski Torgils Knutssonin eli Torkkeli Knuutinpojan ristiretki Karjalaan. Ruotsalaiset valloittivat karjalaisilta lopulta 14 kihlakuntaa.[33] Viipurin linna perustetaan karjalaisten tuhotun linnoituksen paikalle.[34]
1294	Novgorod hyökkäsi Viipurin linnaan	Novgorodilaiset hyökkäsivät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuivat kärsien raskaat menetykset. Ruotsalaiset valloittivat Käkisalmen.
1295	Novgorod valloitti Käkisalmen	Novgorodilaiset valloittivat Käkisalmen takaisin.

1300-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1311	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodilaiset tekivät Dmitri Romanovichin johdolla sotaretken Suomeen ja polttivat Vanain kaupungin. Tämän arvellaan tarkoittaneen nykyisen Hämeenlinnan keskustassa sijainnutta asutuskeskusta ("Vanaja") tai Hakoisten linnaa Janakkalassa.
1314	Karjalaisten kapina Novgorodia vastaan	Karjalaisjoukko valloitti Käkisalmen linnan. Novgorodilaiset saivat linnan takaisin ja rankaisivat kapinoitsijoita ankarasti.
1318	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodilaiset tekivät sotaretken sum-kansaa vastaan "Ljudrevin kaupunkiin" ja "Piskuplin kaupunkiin". Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan Lyder van Kyren. Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston piispanlinna, ja tulla ruotsin sanasta "biskop", piispa.[35] Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan hyökkäys saattoi kohdistua myös Karjalaan. Myöhempi Suomen piispainkronikka tosin mainitsee "ruteenien" (venäläisten?) hävittäneen Kuusiston linnan tänä vuonna.
1323	Pähkinäsaaren rauha	Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan 12. elokuuta. Sopimus jätti Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.
1337	Käkisalmen kapina	Novgorod oli antanut Käkisalmen läänin läänitykseksi liettualaiselle ruhtinaalle, jonka ankarasta verotuksesta seurasi karjalaisten Käkisalmen kapina.
1344	Yrjönyön kapina	Virolaiset pyytivät Turun ja Viipurin voudeilta apua noustessaan kapinaan saksalaisia ja tanskalaisia vastaan.[6] Kapinallisten vastarinta kuitenkin kukistettiin ennen Suomesta tulleiden apujoukkojen saapumista.
1350	Novgorodilaiset hyökkäsivät Viipuriin	Novgorodilaiset tekivät sotaretken Viipuriin 21. maaliskuuta Ivan Fedorovichin ja voivodien Mikhali Danilovichin, Juri Ivanovichin ja Yakov Khotovin johdolla ja polttivat kaupungin taisteluiden ohessa.[16]
1364–1365	Turun linnan piiritys	Ruotsin valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritettiin ja lopulta valloitettiin kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä.
1377	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodilaiset tekivät sotaretken Pohjois-Pohjanmaalle. Eräiden tietojen mukaan arvoituksellisesta Oulun linnasta taisteltiin.
1380-luku	Ruotsin valtataistelu	Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa. Rauhattomuudet ulottuivat myös Suomen puolelle, vaikka tapahtumien yksityiskohtia ei juuri tunneta.
1387	Turun linnan ryöstö	1500-luvulta peräisin oleva lähde kertoo, että Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet merirosvot, vitaaliveljet, ryöstivät Turun. Tietoa ei pidetä kovin luotettavana, mutta vitaaliveljien tiedetään muuten liikkuneen Suomen rannikoilla ja pitäneen Korsholman linnaa hallussaan.
1396	Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan	Epämääräisiä tietoja ruotsalaisten sotaretkestä Karjalaan, Kurkijoen tienoille.
1380-1400	Hyökkäyksiä Karjalassa	Vuosien 1380 ja 1400 väliin ajoitetut Novgorodin tuohikirjeet 248.[36] ja 249.[37] kertovat Ruotsin puolen hyökkäyksistä karjalaisten kimppuun jossain Karjalassa. Tapahtumien tarkempaa sijaintia on tulkittu eri tavoin. Deniz Kuzminin mukaan kirjeen 249. tapahtumat sijoittuvat Saimaan Oriveden seudulle. Hyökkääjät tappoivat joitakuita ja ryöstivät karjalaisia kauppiaita. Hyökkääjiä ja uhreja nimetään, ja tämä onkin eräs useista tuohikirjeistä, joista saadaan tietoa suomensukuisten muinaisnimistä. Tähän hyökkäykseen otti ilmeisesti osaa Novze [38] niminen lappalainen.[39] Myös kirjeessä 248. kerrotaan lappalaisista, jotka tulkinnasta riippuen olivat joko hyökkääjien tai uhrien joukossa. Siinä kerrotaan hyökkääjien ottaneen vankeja.

1400-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1411	Novgorodilaiset polttivat Viipurin	Novgorodilaiset polttivat Viipurin esikaupungin 26.3. kostoksi hieman aiemmin tapahtuneesta Tiurinlinnan hävityksestä, josta he syyttivät ruotsalaisia.
1438–1439	Davidin kapina	Talonpoikien kapina veronkantoa kohtaan Satakunnassa, Hämeessä ja Karjalassa.
1446	Hämäläiset ja Savolaiset kahakoivat erämaiden omistuksesta	Kaarle Knuutinpoika vahvisti rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille. Rajanvetoa olivat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijaitsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista. Savolaiset väittivät hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille.
1456	Tanskalaiset piirittivät Viipurin linnaa	Tanskan kuningas Kristian I pyrki valloittamaan Suomen ja piiritti Viipurin linnaa.[6]
1479	Novgorod teki sotaretken Savoon	Novgorodilaiset tekivät hävitysretken Savoon.
1480	Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan	Eerik Akselinpoika Tott teki kostoretken Karjalaan ja sai kronikkatietojen mukaan suuren voiton.
1495–1497	Vanha viha	Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jossa Suomea hävitettiin pahasti. Iivana III Suuri oli ensimmäinen koko Venäjän suuriruhtinas. Viipurin linnan ja Olavinlinnan piiritykset: Viipurin pamaus vuonna 1495.

1500-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1506–1509	Juuttiviha	Tanskan kuninkaan Hannu I:n joukot pyrkivät Otto Rudin johdolla valloittamaan Suomen. Tanskalaiset ryöstelivät rannikkoa ja polttivat Turun vuonna 1509.
1516	Venäläiset hyökkäsivät Suomeen	Venäläiset hyökkäsivät Suomeen rikkoen aseleposopimuksen.[6]
1521–1523	Kristian II hyökkäsi Ruotsiin ja Suomeen	Tanskan kuningas Kristian II valloitti Ruotsin ja Suomen. Kustaa Erikinpojan (Kustaa Vaasa) johtama kapinaliike karkotti kuitenkin hänet Lyypekin tuella. Suomessa taisteluita käytiin muun muassa Turun, Viipurin ja Raaseporin linnojen omistuksesta.
1534–1537	Kreivisota	Tanskan kanssa liittoutunut Ruotsi irrottautuu Lyypekin holhouksesta. Suomessa sotatoimet rajoittuivat Viipurin linnan ja Olavinlinnan piirityksiin linnanpäälliköiden asettauduttua Lyypekin puolelle.
1542	Dacken sota	Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina Ruotsissa. Kapinan kukistamiseen osallistui suomalaisia joukkoja.
1555–1557	Suuri Venäjän sota	Venäjän ensimmäisenä tsaarina Iivana Julma. Joutselän taistelussa Karjalankannaksella lyötiin venäläinen hyökkäysosasto. Rauhanneuvottelijana toiminut Mikael Agricola kuoli matkalla neuvotteluista Kuolemajärven Kyröniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557.
1563	Erik XIV:n ja Suomen herttua Juhana konflikti	Ruotsin kuningas Erik XIV ja Suomen herttua Juhana ajautuivat aseelliseen välienselvittelyyn: Turun linna valloitettiin ja herttua vietiin vankina Ruotsiin.
1563–1570	Seitsenvuotinen sota	Tanska-Norjan, Puola-Liettuan ja Lyypekin muodostaman liittouman ja Ruotsin välisessä sodassa suomalaisia joukkoja sotatoimissa Blekingen ja Hallannin alueilla. Suomalaiset osallistuivat verilöylyyn Ronnebyn kaupungissa.
1570–1595	Pitkäviha	Ruotsin 25-vuotinen sota Venäjää vastaan, joka päättyi Täyssinän rauhaan. Sota näännytti pahoin Suomen väestöä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsi vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävittiin. 1580-luvulla raivosi rappasota ja aselevosta huolimatta pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekivät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Yksi tällaisten sissiretkien johtana toimi Pekka Vesainen.
1592	Rautalammin ensimmäinen kapina	Nuijasotaa edeltäneissä levottomuuksissa Rautalammin talonpojat hyökkäsivät joulukuun yönä Uplannin lipustoon kuuluneen ratsumies Hannu Niilonpojan kimppuun ja surmasivat hänet ja hänen palvelijansa. Muita huoveja otettiin kiinni ja heitä mestattiin. Kapinapurkaus kuitenkin tukahdutettiin nopeasti, jolloin talonpoikia pakeni metsiin ja osa heistä surmattiin.
1596–1597	Nuijasota	Ruotsin sisäisen valtataistelun yhteydessä pohjalaiset, hämäläiset ja savolaiset talonpojat nousevat kapinaan verotusta, riistoa ja sotilasterroria vastaan. Suuri määrä talonpoikia tapettiin ja kapinajohtaja Jaakko Ilkka mestattiin sodan päätteeksi.
1599	Marttilan taistelu	Ruotsin valtionhoitaja, Kaarle-herttua, kukisti syrjäytettyä Sigismund-kuningasta kannattaneen Suomen aatelin aseellisen vastarinnan Marttilan taistelussa. Taistelun jälkeen Suomen aateliset taltutettiin Turun verilöylyssä.

1600-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1600–1629	Puolan sota	Ruotsi ja Puola taistelivat Liivinmaan herruudesta. Sodassa oli neljä aktiivista vaihetta, joiden välillä vallitsi aselepo: 1600–1611: Ruotsi teki Kaarle IX:n hallitessa kaksi suurta hyökkäystä Liivinmaalla, mutta molemmat epäonnistuivat. Kirkholman taistelussa vuonna 1605 puolalaiset löivät lähes kolminkertaisen ruotsalais-suomalaisen ylivoiman. 1617–1618. 1621–1622: Ruotsi valloitti Kustaa II Aadolfin johdolla Riian 1625–1629: Ruotsi sai Liivinmaan herruuden ja pakotti Puolan rauhaan vietyään sotatoimet Preussiin asti.
1610–1617	Inkerin sota	Sekasorron aika Venäjällä. Ruotsi ja Puola sekaantuivat Venäjän sisäisiin valtataisteluihin. Jakob De la Gardien joukot miehittävät Novgorodia ja Moskovaa. Käkisalmen valloitus. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Novgorod kuitenkin joudutaan luovuttamaan eikä ruotsalaista prinssiä saada Venäjän tsaariksi.
1611–1613	Kalmarin sota	Etelä-Ruotsin alueella käyty Ruotsin tappiollinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia mukana. Älvsborgin lunnaat.
1618–1648	kolmikymmenvuotinen sota	Saksaa runteleva suursota koostui useista erillisistä sodista ja päättyi lopullisesti Westfalenin rauhaan 1648. Ruotsi liittyy sotaan 1630. Breitenfeldin ensimmäinen ja toinen taistelu. Lützenin taistelu. Suomalaiset hakkapeliitat hävittävät Saksaa ja Böömiä. Ruotsi nousi suurvallaksi ja sai hallintaansa alueita Saksassa. Myös Tanskaa vastaan taisteltiin: Brömsebron rauhassa muun muassa Gotlanti siirtyi Ruotsille. Sodat rasittivat pahoin Suomen ja Ruotsin väestöä.
1655–1661	Pohjan sota	Suomalaisia joukkoja Ruotsin armeijassa. 1655–1660: sota Puolaa vastaan Liettuassa ja Puolassa. Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloitti Varsovan, mutta joutui perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa saavutetusta voitosta huolimatta edessä oli taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Olivan rauha vuonna 1660 päätti Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan. 1656–1658: Kaarle X Kustaan Venäjän sota eli ruptuurisota. Venäjän hyökkäys Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen torjuttiin alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tuki venäläisiä. Venäläisten perääntyessä Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakeni runsaasti Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistui ja suomalaistui. Välirauhaa seurasi Kardisin rauha vuonna 1661. Stolbovan rauhassa 1617 päätetty valtakunnanraja pysyi ennallaan. 1657–1658: Tanskan sota. Puolasta marssinut Kaarle X Kustaa hyökkäsi etelästä Tanskan kimppuun. Kuuluisa "jäämarssi" Ison-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi sai suuret alueet: Skånen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin, Bornholmin saaren sekä Trondheimin läänin Norjasta. 1658–1660: Kolmiliiton ja Tanskan sodat. Itävalta, Brandenburg ja Puola tekivät kolmiliiton Ruotsia vastaan. Ruotsi rikkoi rauhan ja hyökkäsi uudestaan vuonna 1658 lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhaminan piiritys. Juutinrauman meritaistelu. Hollannin laivaston tukema Tanska selviytyi. Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi joutui palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skånea ja sen naapurimaakuntia.
1674–1679	Skånen sota	Tanska yritti valloittaa Ruotsilta takaisin edellisissä sodissa menettämänsä Juutinrauman itäpuoliset maakunnat. Mukana myös suomalaisia joukko-osastoja. Lundin taistelu oli pohjoismaiden historian verisimpiä.

1700-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1700–1721	Suuri Pohjan sota	Saksin, Tanskan ja Venäjän yhteinen hyökkäys Ruotsin kimppuun. Aluksi Ruotsi tyrmäsi kaikki hyökkääjät yksi kerrallaan (esim. Narvan taistelu), mutta Kaarle XII:n johtama armeija kohtasi lopulta tuhonsa Ukrainassa Pultavan taistelussa Moskovaan pyrkiessään. Pietari Suuren Venäjä miehitti Suomen vuosina 1713–1714 nousten Itämeren hallitsevaksi suurvallaksi. Napuen taistelu. Kajaanin linnan piiritys. Isoviha. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopetti Ruotsin suurvalta-aseman, ja luovutti Venäjälle muun muassa Liivinmaan ja Viron, Inkerinmaan ja suuren osan Viipurin lääniä. Suomi oli sodan ja miehityksen jäljiltä köyhtynyt ja ränsistynyt, ja Ruotsin menettämistä Viipurin läänin alueista tuli Venäjän hallitsema ns. Vanha Suomi.
1741–1743	Hattujen sota Pikkuviha	Hattupuolueen epäonnistunut revanssisota Venäjää vastaan. Lappeenrannan taistelu. Suomi miehitettynä. Venäjän keisarinna Elisabet kannusti suomalaisia itsenäistymään Ruotsista. Turun rauhassa Venäjä sai lisää alueita Suomen kaakkoisosasta (ns. Vanha Suomen loppuosa).
1756–1763	Seitsenvuotinen sota	Iso-Britannia ja Preussi vastassaan Ranska, Saksa, Itävalta, Venäjä, Ruotsi ja Espanja. Ruotsin osalta Pommerin sota.
1788–1790	Kustaa III:n sota	Ruotsin Kustaa III:n aloittama sota Venäjää vastaan. Ruotsi sai vastaansa myös Tanskan. Rintamalinjat kulkivat Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Kiivasta merisotaa Suomenlahdella. Anjalan liitto. Porrassalmen, Parkumäen ja Ruotsinsalmen voitoista huolimatta Ruotsi ei saanut Värälän rauhassa lisäalueita.

1800-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
1808–1809	Suomen sota	Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta tarkoituksenaan taivuttaa Ruotsi mukaan Englannin mannermaansulkemukseen. Viaporin antautuminen romahdutti Ruotsin puolustusstrategian. Taistelut keskittyivät Pohjanmaalle ja Savoon. Meritaisteluita Turunmaan saaristossa. Oravaisten taistelu. Koljonvirran taistelu. Haminan rauha.
1830–1831	Puolan kapina	Suomen Kaarti oli mukana kukistamassa puolalaisten kansannousua Venäjän valtaa vastaan. Kiivas taistelu Varsovassa. Raskaat tappiot kärsinyt kaarti sai tunnustuksena Pyhän Yrjön ritarikunnan lipun.
1853–1856	Krimin sota	Suomi oli Krimin sodan sivunäyttämönä. Oolannin sodassa Englannin ja Ranskan laivastot hyökkäilivät Suomen rannikoille tuottaen suurta tuhoa. Bomarsundin taistelu ja Viaporin pommitus. Kokkolassa englantilainen maihinnousu torjuttiin (Halkokarin kahakka).
1877–1878	Turkin sota	Venäjä hyökkäsi Turkkia vastaan tavoitellessaan Välimerelle johtavia salmia ja panslavismin hengessä Balkanin slaavikansojen suojelijan asemaa. Suomen Kaarti pantiin liikekannalle, vapaaehtoisia ilmoittautui yli tarpeen. 900-miehinen kaarti kärsi laulun sanoin "vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa". Neljäsosa miehistä kuoli tauteihin tai kaatui taistelussa. Kunnostautunut kaarti sai vanhan kaartin arvonimen. Voitoistaan huolimatta Venäjä pakotettiin Berliinin kongressissa luovuttamaan valloittamansa alueet.

1900-luku

Vuosi	Konflikti	Selite	Katso myös
1904–1905	Venäjän–Japanin sota	Suomen kaartista lähetettiin pieni yhden upseerin, yhden aliupseerin ja 19 muuta miestä käsittävä komennuskunta, mutta se ei ehtinyt rintamalle ennen sodan päättymistä. Sotaan osallistui useita Venäjän armeijan ja laivaston suomalaisia ja suomensukuisia upseereita, kuten Carl Gustaf Emil Mannerheim, Oskar Gripenberg sekä Oskar Enqvist. Venäjän meriministerinä toimi sotaa edeltävinä vuosina ja sodan aikana loviisalainen Teodor Avellan.
1914–1918	Ensimmäinen maailmansota	Suomen alueella ei juurikaan ollut sotatoimia, mutta yhteensä noin 2 500 suomalaista osallistui sotaan joko Venäjän tai Saksan armeijassa (jääkäriliike). Venäjän armeija teki Suomessa runsaasti linnoitustöitä vihollisen maihinnousun varalta.
1918	Suomen sisällissota	Ensimmäinen maailmansota hajotti Venäjän keisarikunnan, mikä johti vastaavaan yhteiskunnan hajoamiseen ja taisteluun valtiovallasta myös Suomessa. Sisäinen valtataistelu aiheutti lopulta sisällissodan Etelä-Suomea hallinneiden punaisten (Suomen kansanvaltuuskunta) sekä Keski- ja Pohjois-Suomea hallinneiden valkoisten (Vaasan senaatti) välillä, 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Tampereen taistelu maalis-huhtikuussa 1918 oli sisällissodan ratkaiseva yhteenotto, joka päättyi valkoisten voittoon. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia sotajoukoin ja asein. Valkoiset voittivat sodan keisarillisen Saksan tuella. Saksan armeija miehitti eteläisimmän Suomen tärkeitä keskuksia. Sodan aikana molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan jälkeen tuhansia punaisia tai punaisiksi epäiltyjä kuoli vankileireillä nälkään ja tauteihin. Yhteensä sota vaati 37 000 uhria.[40]
1918–1922	Heimosodat	Muutama tuhat vapaaehtoista suomalaista osallistui sotatoimiin, joissa tuettiin ”heimokansoja” Virossa, Inkerissä ja Itä-Karjalassa. Viron vapaussota (1917–1920) Pohjan poikien ja I Suomalaisen Vapaajoukon avustusretki Viron vapaussotaan. Vienan retkikunta (1918) Muurmannin legioona Aunuksen retkikunta (1919) Petsamon retket (1918 ja 1920) Itäkarjalaisten kansannousu eli metsäsissit (1921–1922) Inkeriläisten kansannousu (1919)
1939–1940	Talvisota	Sota alkoi Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen lavastamalla Mainilan laukaukset. Neuvostoliitto uskoi valtaavansa Suomen muutamassa viikossa – siihen kuitenkaan pystymättä. Raatteen tien taistelu. Kollaan taistelu. Merkittävistä torjuntavoitoista huolimatta Suomen voimat ehtyivät ylivoimaa vastaan käydyssä epätasaisessa kamppailussa. Moskovan rauhassa Suomi menetti suuria alueita: Karjalan sekä Sallan ja Kuusamon itäosat. Lisäksi Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle.	Suomi toisessa maailmansodassa
1941–1944	Jatkosota	Jatkosota oli suomalaisten näkökulmasta talvisodan jatke, jossa suomalaiset lähtivät valtaamaan Neuvostoliitolta takaisin talvisodassa menetettyjä alueita. Sota alkoi Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, joka piti Suomea Saksan liittolaisena, koska Suomessa oli saksalaisia joukkoja ja Suomen ilmatilaa käytettiin saksalaisiin pommituslentoihin. Neuvostoliitto iski pommikonein Suomeen, minkä jälkeen Suomi julisti sodan. Myöhemmin myös Iso-Britannia, sekä Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti toimittivat sodanjulistuksen Suomelle. Aluksi suomalaiset onnistuivat edetä menetetyille alueille ja vanhan rajan ylikin. Itä-Karjalan miehitys. 1944 kesällä Neuvostoliitto aloitti Karjalankannaksella suurhyökkäyksensä, joka pysäytettiin lopulta Talin–Ihantalan taistelussa. Rauhanteossa menetettiin Moskovan rauhan rajojen lisäksi Petsamo sekä Porkkala vuokralle 50 vuodeksi.
1944–1945	Lapin sota	Jatkosodan välirauhansopimuksen vaatimuksena oli, että Suomi ajaa saksalaisjoukot pois Lapista. Aluksi saksalaiset vetäytyivät ilman taistelua ja suomalaiset joukot lähinnä vain seurasivat vetäytyjää. Neuvostoliitto kuitenkin vaati aloittamaan varsinaiset sotatoimet saksalaisia vastaan. Seuranneen täysimittaisen sodan aikana saksalaiset tuhosivat jättämiään alueita.

2000-luku

Vuosi	Konflikti	Selite
2002–2021	Afganistanin sota	Suomi ISAF-kriisinhallintaoperaatiossa Afganistanissa: Suomi on osallistunut noin 200[41] sotilaan voimin ISAF-kriisinhallintaturvaoperaatioon Afganistanin sisällissodassa vuodesta 2002. Vuodesta 2003 operaatio on ollut Naton johtama ja YK:n turvallisuusneuvoston laajentamana mandaatti on koskenut koko Afganistania.[42] Vuonna 2006 Isaf yhdistettiin Yhdysvaltojen operaatio Enduring Freedomin kanssa, jonka tavoitteena on tuhota islamistien valta Afganistanissa ja Pohjois-Pakistanissa. Keväällä ja kesällä 2009 Suomessa virisi keskustelua siitä, onko rauhanturvaoperaatioon osallistuminen johtanut siihen, että Suomesta on tosiasiallisesti tullut sisällissodan osapuoli.[43] [44] [45] Vuonna 2010 Suomi suunnitteli liittyvänsä uuden kansainvälisen taisteluosaston perustamiseen Afganistanin sodassa. Taisteluosaston tehtävänä olisi joustavasti puuttua afganistanilaisten vihollistaistelijoiden liikkeisiin ja solutukseen Pohjois-Afganistanissa, torjua iskuja ja järjestää afgaaniarmeijan koulutusta.[46] Vuonna 2021 Yhdysvallat, ja sen myötä kaikki sen liittolaiset, mukaan lukien Suomi, vetivät sotavoimansa pois Afganistanista.

Ajoittamattomia

Vuosi	Konflikti	Selite
1500-luvulla tai myöhemmin	Taisteluja Vienan Lapissa	Vienan ja Aunuksen Karjalan kansanperinne kertoo Vienan pohjoisosissa muinaisaikoina käydystä "lapinsodasta". Tarinoissa lappalaiset puolustautuivat seudulle asettuvia karjalaisia uudisasukkaita vastaan. Pohjois-Vienan karjalaisasutus vakiintui 1500-luvulla. Uhtuan Luusalmen kylässä kerrotaan, että kylän omistajuudesta taistellessa kuoli monta miestä kummaltakin puolelta. Kuitenkin perinteen mukaan kylän myöhempi asutus on sekä lappalaista, että karjalaista alkuperää, eli mahdollinen taistelu ei syrjäyttänyt lappalaisia kokonaan, vaan nämä sulautuivat karjalaisiin. Pohjois-Vienan lappalaisasutus on sittemmin kadonnut. Alueelta tunnetaan vielä 1700-luvulta asiakirjamerkintöjä lappalaisista, jotka olivat äskettäin alkaneet viljellä maata, ja siten olivat karjalaistumassa. [39]

Katso myös

• Novgorodin ja jäämien sodat
• Luettelo sodista
• Rauhanturvaaminen
• Suomi toisessa maailmansodassa
• Suomen rauhanturvaoperaatiot
• Luettelo Ruotsin sodista