Oskari Reinikainen
suomalainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Oskar (Oskari) Brynolf Reinikainen (1. joulukuuta 1885 Parikkala – 12. marraskuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana 1919–1945 ja apulaissosiaaliministerinä 1938–1939. Hän oli myös lääkintöhallituksen pääjohtaja 1939–1953.[1] Reinikainen kuului kotikaupunkinsa Viipurin keskeisimpiin sosiaalidemokraattisiin vaikuttajiin. Sotavuosina hän oli merkittävässä asemassa valtakunnanpolitiikassa toimiessaan eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana.[2] Reinikainen on myös yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimpia kansanedustajia istuttuaan yhteensä 30 valtiopäivät.[3]
Remove ads
Elämä
Lääkärinä
Parikkalan Kivijärvellä syntyneen Oskari Reinikaisen vanhemmat olivat Leppävirralta kotoisin ollut maakauppias Pekko Juhana Reinikainen (1852-1920) ja Anna Maria Suomalainen (1861-1934). Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun klassillisesta lyseosta 1905 ja aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Reinikainen suoritti kandidaatin tutkinnon 1909, jonka jälkeen hän työskenteli kunnanlääkärinä Luumäellä, Akaassa ja Hartolassa. Vuonna 1914 Reinikainen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja avasi yksityisvastaanoton Viipuriin.[4] Hänestä tuli kaupungin suosituimpia lääkäreitä, jonka hoitoon hakeutuivat erityisesti vähäosaiset. Reinikainen piti vastaanottoaan muun muassa Punaisenlähteentorin laidalla Viipurin Osuusliikkeen talossa.[5]
Politiikkaan
Reinikainen oli aluksi perustuslaillinen, mutta liittyi SDP:n jäseneksi opiskeluaikoinaan 1910-luvun vaihteessa ja toimi Ylioppilaiden Sosialidemokraattisen Yhdistyksen rahastonhoitajana.[6][7][8] Viipurin sosialidemokraattisessa kunnallisjärjestössä hän ajoi parannuksia esikaupunkien heikkoon terveydenhuoltoon ja oli vaivaishoidon epäkohtia tutkineen maistraatin komitean jäsen.[9][10] Sisällissodan aikana Reinikainen ei osallistunut punaisten toimintaan. Viipurin taistelun jälkeen hän kävi lankonsa Mikko Wilskan ja varajuomari Vilho Sarkasen kanssa eversti Aarne Sihvon pakeilla pyytämässä apua tuhansien punavankien olojen kohentamiseksi. Toukokuun lopussa Reinikainen määrättiin lääkäriksi Viipurin vankileirille.[11][12]
Kansanedustajana ja ministerinä
Syksyllä 1918 Reinikainen lähti elvyttämään sodan lamauttamaa työväenliikkeen toimintaa. Joulukuussa hän osallistui SDP:n ylimääräiseen puoluekokoukseen.lähde? Vuonna 1919 Reinikainen valittiin Viipurin kaupunginvaltuustoon ja eduskuntaan.[2] ”Keskustaksi” kutsuttuun sosialidemokraattien vasemmistoryhmään kuulunut Reinikainen oli puolueen edustajana Sosialistisen työväen internationaalin kongresseissa muun muassa järjestön perustavassa kokouksessa Hampurissa 1923.[13][14] Hän teki myös lääkärintyöhönsä liittyneitä opintomatkoja Itävaltaan ja Saksaan.[15]
Vuosina 1923-1944 Reinikainen toimi eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajana.[15] Syyskuussa 1938 hänestä tuli A. K. Cajanderin johtaman hallituksen apulaissosiaaliministeri varsinaisena ministerinä toimineen K.-A. Fagerholmin sairastuttua. Reinikainen erosi tehtävästään heinäkuussa 1939 tultuaan nimitetyksi lääkintöhallituksen pääjohtajaksi, mutta jatkoi edelleen kansanedustajana ja eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana. Maltillisena tunnettu Reinikainen oli usein sovittelijan roolissa, kun puolueen sisällä syntyi erimielisyyksiä sota-aikana harjoitetusta politiikasta. Syyskesällä 1944 hän oli puolueensa tärkeimpiä hahmoja Suomen irrottautuessa natsi-Saksan rinnalla käydystä sodasta. Myöhemmin syksyllä Reinikainen oli keskeisessä roolissa neuvoteltaessa J. K. Paasikiven hallituksen muodostamisesta. Hänen nimensä mainittiin jopa pääministeriehdokkaiden joukossa. Vuosina 1944–1948 Reinikainen oli myös valtakunnanoikeuden jäsen. Keväällä 1945 Hän jätti päivänpolitiikan, eikä asettunut enää ehdolle eduskuntavaaleihin, vaan keskittyi hoitamaan pääjohtajan tehtäväänsä lääkintöhallituksessa. Reinikainen jäi virastaan eläkkeelle 1953.[2]
Poliittisten tehtäviensä ohessa Reinikainen hoiti lääkärinpraktiikkaansa Viipurissa vuoteen 1939, jonka jälkeen hän toimi Kansa-yhtymän ylilääkärinä vuoteen 1956.[4] Reinikainen oli presidentin valitsijamies 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myös Viipurin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja sekä kaupunginhallituksen jäsen. Lisäksi Reinikainen kuului Viipurissa ilmestyneen Kansan Työn hallitukseen ja toimi muun muassa Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajana, Suomen WHO-toimikunnan puheenjohtajana sekä Historian Ystäväin Liiton puheenjohtajana.[2] Vuonna 1947 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.[4] Oskari Reinikainen kuoli Helsingissä 83-vuotiaana marraskuussa 1969. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[16]
Remove ads
Perhe
Oskari Reinikaisen puoliso oli jyväskyläläinen Lyyli Hiekkanen (1889-1969), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1912. Perheessä oli yksi lapsi.[2] Reinikaisen veli oli Viipurin kauppaoppilaitoksen rehtori Aleksanteri Reinikainen (1883-1967).[17] Heidän serkkunsa oli jääkärivärväri Jussi Reinikainen.lähde?
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads