Proskillaridiini

Proskillaridiini on sydänglykosidi, joka on ollut taannoin käytössä myös Suomessa sydämen vajaatoiminnan ja rytmihäiriöiden hoitoon ja jopa ennaltaehkäisyyn. Se uutettiin merisipulista, jonka entinen tieteellinen nimi oli Scilla maritima.

Proskillaridiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-[(3S,8R,9S,10R,13R,14S,17R)-14-hydroksi-10,13-dimetyyli-3-[(2R,3R,4R,5R,6S)-3,4,5-trihydroksi-6-metyylioksan-2-yyli]oksi-1,2,3,6,7,8,9,11,12,15,16,17-dodekahydrosyklopenta[a]fenantren-17-yyli]pyran-2-oni
Tunnisteet
CAS-numero	466-06-8
ATC-koodi	C01AB01
PubChem CID	5284613
Kemialliset tiedot
Kaava	C30H42O8
Moolimassa	530,65
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	219–222 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	?

Lääke vaikutti sekä sydämen rytmihäiriöihin että sen vajaatoimintaan. Vajaatoimintalääkkeenä se aiheutti sydämessä posistiivista inotrooppista että negatiivista kronotrooppista vaikutusta kuten kaikki sydänglykosidit. Tämä tarkoittaa, että se vaikutti sekä sydämen lyöntivoimaa kohottavasti että sydämen lyöntitiheyttä laskevasti, mikä vähensi turvotuksia ynnä muita sydämen vajaatoiminnan vaikutuksia. Terveeseen sydämeen tällä ei ole mitään hyödyllistä vaikutusta.

Lääkettä käytettiin Suomessa kauppanimillä Caradrin ja Talusin.

Tämän lääkkeen käyttö katsottiin aikoinaan sikäli digoksiinia turvallisemmaksi, että siitä suuri osa jäi mahahappojen hydrolysoimaksi, se imeytyi huonosti ja myös sen aineenvaihdunta on nopeaa. Toisaalta eri ihmisten aineenvaihdunta vaihtelee suuresti.^[2]

Proskillaridiinin käytöstä ei nykyään katsota olevan mitään etua verrattuna digitalistuotteisin. Päin vastoin sen imeytyminen ja mittausmenetelmätkin ovat vielä osoittautuneet digoksiinin vastaavia ominaisuuksia epävarmemmiksi.^[3]