Sam Sihvo

Samuli ”Sam” Sihvo (30. lokakuuta 1892 Nurmes, Suomen suuriruhtinaskunta – 12. huhtikuuta 1927 Helsinki, Suomi) oli säveltäjä, sanoittaja ja jääkärivänrikki.^[1][2][3]

Sam Sihvo 1910-luvulla.

Koulutus

Sihvo kävi seitsemän luokaa yhteiskoulua ja suoritti sen kahdeksannen luokan yksityisesti Käkisalmessa vuonna 1913.^[1][2] Opintojaan hän jatkoi vielä samaisena vuonna Helsingin musiikkiopistossa.^[4]

Jääkäri

Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.

Sihvo oli yksi neljästä Sihvon jääkäriveljeksestä. Muut olivat isoveljet jalkaväenkenraali Aarne Sihvo, kenraalimajuri Jussi Sihvo ja pikkuveli, jääkärikapteeni Ilmari Sihvo.^[3] Sihvo työskenteli muusikkona ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 3. lokakuuta 1915. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.^[1][2] Palvelustehtäviensä lomassa hän ehti perustaa pataljoonan orkesterin ja soittokunnan sekä toimia niiden johtajana ja soittajana.^[4]

Säveltäjä ja kirjailija

Jo Lockstedtin aikoina Sihvo sävelsi marssin Muistoja Pohjolasta, jonka sanoitti R. R. Ryynänen. Hän toimi vuodesta 1920 saakka vapaana kirjailijana ja säveltäjänä. Hänen pääteoksensa ovat laulunäytelmät Jääkärin morsian (1921) ja Hevoshuijarit (1924).^[4] Jääkärin morsiamesta on tehty kaksi elokuvaversiota, Kalle Kaarnan ohjaamana vuonna 1931 ja Risto Orkon ohjaamana vuonna 1938. Hevoshuijari-elokuva valmistui vuonna 1943 Ossi Elstelän ohjaamana.

Kuolema

Asuessaan Helsingin ulkopuolella eräässä huvilan yhteisasunnossa erään toisen miehen kanssa, Sihvo oli ollut vierailulla Tyko Sallisen luona Hyvinkäällä. Hänen toverinsa oli samaan aikaan matkalla Viipurissa. Vaikka oli kova pakkanen hän ei huomannut asuinpaikkaansa palatessaan, että huvila oli lämmittämätön, vaan meni nukkumaan. Hänen taiteilijatoverinsa huolestuivat Sihvosta jonkin päivän jälkeen ja mentyään häntä katsomaan he tapasivat Sihvon vuoteestaan. He veivät hänet ensin ravintola Brondaan, mutta Sihvo oli kuumeessa ja sekava. Sairaalassa havaittiin, että hänellä oli keuhkokuume, johon hän menehtyi.^[3]

Ylennykset ja kunniamerkit

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916 Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 1. toukokuuta 1918 Vääpeli 7. toukokuuta 1918 Vänrikki 17. syyskuuta 1919		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki