Sami Yaffa
suomalainen bassokitaristi From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Sami Yaffa (oikealta nimeltään Sami Takamäki, s. 4. syyskuuta 1963 Espoo) on suomalainen basisti. Hän on tullut tunnetuksi Pelle Miljoona Oy:n, 1980-luvun Hanoi Rocksin, Jetboyn, Demolition 23:n ja 2000-luvulla myös New York Dollsin jäsenenä. Muusikko Jone Takamäki oli Yaffan isoveli.[1] Yaffa on toiminut vuoden 2010 alusta Michael Monroen nimeä kantavan yhtyeen basistina. Yhtye aloitti keikkailun keväällä 2010.[2] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2025.[3]
 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Huonosti lähteistetty, saattaa sisältää virheellistä tietoa. |
Remove ads
Ura
Takamäki aloitti 1977 espoolaisyhtyeessä nimeltä Babblers. Vuonna 1980 vasta 16-vuotias Takamäki oli mukana Pelle Miljoona Oy:n menestysalbumilla Moottoritie on kuuma. Ari Taskinen oli löytänyt hänet helmikuussa 1980 Lepakosta yhtyeen basistiksi. Kun McCoy hukkasi Hanoi Rocksin basistiksi aiotun Björne Fröbergin puhelinnumeron, hän pyysi syyskuussa 1980 Takamäkeä soittamaan Hanoi Rocksissa. Björne Fröberg on sittemmin luonut uraa ruotsalaisen The Nomads-.yhtyeen basistina.[1]
Hanoi Rocks
- Pääartikkeli: Hanoi Rocks
Yaffa asui muiden Hanoi Rocksin jäsenten kanssa ensin Tukholmassa vuodet 1980–1982 ja Lontoossa 1982–1985. Vuodet 1980–1982 kokoonpanon muodostivat laulaja Michael Monroe, kitaristit Andy McCoy ja Nasty Suicide, basisti Sam Yaffa ja rumpali Gyp Casino, jonka kesällä 1982 korvasi englantilainen Razzle.[1]
Yaffa sai syyn erota yhtyeestä, kun Razzle kuoli 9. joulukuuta 1984 oltuaan rattijuoppona ajaneen Vince Neilin kyydissä. Yaffa oli pyytänyt aiemmin Razzlea lähtemään kanssaan Espanjaan, mutta suunnitelmat jäivät toteuttamatta. 2. tammikuuta 1985 Yaffa ilmoitti eroavansa yhtyeestä ja 4. tammikuuta hän soitti viimeisen keikkansa Hanoi Rocksin riveissä Helsingin Kulttuuritalolla.[1]
_with_Hanoi_Rocks_(51414696890).jpg)
Sam Yaffa & Pelle Almgren
Lähdettyään Hanoi Rocksista 1985 Yaffa muutti Lontoosta Tukholmaan, missä alkoi viettää tukholmalaisen perheenisän elämää Anna Jederbyn ja pariskunnan pienen poikalapsen kanssa. Syksyllä 1985 syntynyt lapsi sai kunnianosoituksena Nicholas ”Razzle” Dingleylle nimekseen Nicolas Samuel Jederby-Takamäki. Samuel on ruotsalainen versio suomalaisesta Sami-nimestä. Anna Jederby oli alun perin McCoyn vanha tyttöystävä, joka oli seurustellut tämän kanssa jo 16-vuotiaasta lähtien.[1]
Pian Yaffa kuitenkin perusti Pelle Almgrenin kanssa lyhytaikaisen yhtyeen Chain Gang. 1986 ilmestyi pop rock -EP nimellä Sam Yaffa & Pelle Almgren Se sisälsi kappaleet ”Cover Me”, ”Isn't It Strange”, ”Last Train to Clarksville” ja ”Lonely in Love”, joista viimeksi mainittu lienee tunnetuin. Tämän jälkeen syntyi vuoden lopuksi yhtye Pelle Almgren/Sami Yaffa & The Babysharks, jossa soittivat muun muassa Conny Blomqvist, Danne Lagerstedt ja Samin veli Jone Takamäki. Alkuvuodesta 1987 Yaffa keikkaili kitaristi Johnny Thundersin ja rumpali Jerry Nolanin kanssa. Molemmat olivat New York Dollsin entisiä jäseniä.[1]
Jetboy (1987–1990)
Juuri kun Yaffa mietti Tukholmassa päivätöihin ryhtymistä, kun keikkatarjouksia ei Johnny Thunders -keikkojen jälkeen tullut enää, häntä pyydettiin 1987 sanfranciscolaiseen Jetboy-yhtyeeseen, joka julkaisi seuraavan kolmen vuoden aikana albumit Feel The Shake ja Damned Nation. Jetboyhin kuuluivat Yaffan lisäksi laulaja Mickey Finn, kitaristi Fernie Rod, kitaristi Billy Rowe ja rumpali Ron Tostenson. Yhtye kiersi ympäri Yhdysvaltoja (muun muassa Cheap Trickin lämmittely-yhtyeenä) ja käväisi myös Japanissa. [4] Yaffa soitti Yhdysvalloissa myös Johnny Thundersin basistina vuonna 1988.[5][1]
Jerusalem Slim (1990–1992)
Jetboysta erottuaan Yaffa ehti soittaa Los Angelesissa Ulan Bator -nimellä suomalaisen Smack-yhtyeen basistina. Hän levytti Smackin kanssa kappaleet ”Can You Dig It” ja”Crazy River” .1990 Yaffa muutti Los Angelesista New Yorkiin ja liittyi Michael Monroen uuteen yhtyeeseen. Yaffa keksi yhtyeelle nimen Jerusalem Slim. Kokoonpanoon kuuluivat Monroen ja Yaffan lisäksi kitaristi Steve Stevens, rumpali Greg Ellis ja pianisti Ian McLagen. Stevens ja Monroe ajautuivat rankkoihin musiikillisiin riitoihin, ja Monroe vastusti kovasti albumin julkaisua, mutta lopulta julkaistiin yhtyeen ainoksi jäänyt albumi Jerusalem Slim.[1]
Demolition 23. (1993–1995)
1992, Sami Yaffa soitti yhtyeessä Michael Monroe & Friends, johon kuuluivat Monroen lisäksi Yaffa, rumpali Rat Scabies (The Damned) ja kitaristi Little Steven. Vuonna 1993 Yaffa, Monroe ja Guns N’ Roses -yhtyeen kosketinsoittaja Dizzy Reed ja kitaristi Slash nauhoittivat Steppenwolfin kappaleen ”Magic Carpet Ride”, jota käytettiin Dan Aykroydin tähdittämässä komediaelokuvassa Coneheads. Lisäksi Monroe, Suicide ja Yaffa vierailivat Johnny Thundersin muistoksi tehdyllä tribuutilla I Only Wrote This Song For You.[1]
10. elokuuta 1993 Michael Monroen ja Sami Yaffan uusi yhtye Demolition 23 esiintyi The Grand Clubilla New Yorkissa. Yhtyeessä soittivat Monroen ja Yaffan lisäksi, kitaristi Jay Hening ja rumpali Jimmy Clark. Keväällä 1994 ilmestyi yhtyeen ainoaksi jäänyt albumi Demolition 23. Yhtyeen oli tarkoitus lähteä kiertueelle Eurooppaan ja Japaniin, mutta Jay Hening ei päässyt passiongelmien takia Yhdysvalloista pois, joten kitaristiksi tuli Hanoi Rocksin vanha kitaristi Nasty Suicide, jonka jäsenyys yhtyeessä ilmoitettiin virallisesti Helsingissä Tavastia-klubin keikan jälkeen 12. elokuuta 1994.[1]
Demolition 23. -yhtyeen albumi sai hyvän vastaanoton.[1] Toisella Tavastian-keikalla 14. helmikuuta 1995 lavalla vieraili myös Andy McCoy. Yhtye hajosi maaliskuussa 1995, kun Nasty Suicide ilmoitti eroavansa yhtyeestä, bändin sisäisten riitojen vuoksi. Vuonna 1996 Yaffa soitti vielä Nasty Suiciden, Jan Stenfors -nimellä julkaistulla sooloalbumilla Vinegar Blood. Albumin kokoonpanoon kuuluivat Jan Stenfors (kitara, laulu, lyömäsoittimet), Sam Yaffa (basso) Frej Stenfors (rummut, taustalaulu) ja Annika Wiklund (taustalaulu). Albumilla vieraili myös Nasty Suiciden isä Harry Stenfors.[1]
Lewd Vagrant ja Mad Juana, New York Dolls (1995–) (2004–)
Demolition 23:n hajoamisen jälkeen vuonna 1995 Yaffa alkoi puuhata uutta yhtyettä silloisen vaimonsa, laulaja Karmen Guyn kanssa New Yorkissa. Ensimmäinen kokoonpano oli punk-yhtye Lewd Vagrant, joka keikkaili New Yorkin klubeilla. Yhtyeessä soittivat Karmen Guy (laulu), Johnny Tirado (kitara), Harri Kupiainen (kitara), Sam Yaffa (basso) ja Maukka Palmio (rummut). Vielä samana vuonna Kupiainen korvattiin Josh Brownilla. Tämän kokoonpanon jälkeen yhtyeen nimeksi muutettiin Mad Juana. [1]
Vuonna 2002 Yaffa liittyi newyorkilaiseen punk-yhtyeeseen Murphy’s Law. Yhtyeessä hän teki kaksi kiertuetta: maaliskuussa Japanissa ja huhtikuussa Yhdysvalloissa. Vuonna 2003 Yaffa liittyi Joan Jett and The Blackhearts -yhtyeeseen mutta erosi siitä vuonna 2004.[1] Vuonna 2004 Yaffa pääsi basistiksi leukemiaan kuolleen Arthur ”Killer” Kanen tilalle New York Dollsiin, joka oli yksi Hanoi Rockin tärkeimpiä esikuvia. Yaffa esiintyi Suomessa New York Dollsin riveissä kuudesti.[6][7]
2010-luvulla Yaffa on soittanut Michael Monroen kokoonpanossa basistina.
Soundtracker
Syksyllä 2014 Yle Teemalla esitettiin kahdeksanosainen televisiosarja Sami Yaffa – Sound Tracker. Siinä Yaffa kiersi maailmalla ja tutustui eri kulttuurien musiikkityyleihin ja muusikoihin. Sarja voitti parhaan musiikkiohjelman Kultaisen Venlan[8] ja siitä julkaistiin kirja.[9] Toinen tuotantokausi alkoi lokakuussa 2015.
Yaffasta ilmestyi Like kustannuksen kustantama ja Tommi Liimatan kirjoittama 400-sivuinen elämäkertakirja Tie taipuu elokuussa 2016.[10] Yaffalta ilmestyi elokuussa 2020 Liken kustantama sarjakuvakirja Punkin seikkailut – Taistelu Plastimiestä vastaan.[11][12] Sitä myytiin ilmestymisvuonnaan 800 kappaletta.[13]
Yaffan uran ensimmäinen sooloalbumi The Innermost Journey to Your Outermost Mind ilmestyi 22. syyskuuta 2021 Cargo Recordsin kautta, mutta Suomen markkinoilla se julkaistiin aikaisemmin.[14] Yaffan toinen soololevy Satan’s Helpers War Lazer Eyes And The Money Pig Circus julkaistiin 8. maaliskuuta 2024.[15]
Remove ads
Yksityiselämä
Yaffa avioitui pitkäaikaisen tyttöystävänsä Karmen Guyn kanssa vuonna 2004. He erosivat vuonna 2011.[16] Yaffa on seurustellut valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa maaliskuusta 2016 lähtien. He julkistivat suhteensa heinäkuussa 2016[17], menivät kihloihin heinäkuussa 2017, ja heidät vihittiin syyskuussa 2017 Mallorcalla Espanjassa.[18]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads