Stupa

Stupa on buddhalainen kypärän- tai kellonmuotoinen rakennus, joita tapaa Intiassa, Himalajalla ja muualla Aasiassa, nykyisin myös länsimaissa. Kaakkois-Aasiassa rakennustyyppiä kutsutaan nimellä chedi ja Sri Lankassa nimellä dagoba tai topa.

Sanchin suuri stupa on UNESCOn maailmanperintökohde.

Tiibetiläinen stupa, chörten, valokuvattuna 1938.

Stupa Borobudurissa, Indonesiassa.

Stupa on saanut alkunsa Buddhan maallisten jäännösten, reliikkien, päälle kasatusta hautakummusta.^[1] Kerrotaan että Buddhan kuoltua hänen ruumiinsa tuhkattiin, tuhka jaettiin kahdeksaan uurnaan, jotka haudattiin kahdeksaan stupaan eri puolille. Yhdeksäs stupa rakennettiin pyhäinjäännökset sisältäneen astian päälle.^[2] Yhtäkään alkuperäistä stupaa ei ole varmuudella löydetty. Bangkokissa paikalliset väittävät Wat Saket -temppelin olevan niistä yksi.^[3]

Stupa koostuu viidestä rakenneosasta:

• nelikulmainen jalusta
• puolipallonmuotoinen kupoli
• kartionmuotoinen torni
• kuunsirppi
• ympyränmuotoinen levy

Stupa symboloi viittä elementtiä: maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä. Termit on käsitettävä symbolisina. Stupan rakentajilla on mielessä energia ja sen liike eri elementeissä. Esimerkiksi maassa energia ei liikahtele, vaan on estynyttä, paikallaan pysyvää.

Suomessa on kaksi stupaa. Yksi niistä sijaitsee Siikaisissa, mikä tekee siitä myös maailman pohjoisimman stupan.^[4] Toinen, tiibetinbuddhalainen stupa, sijaitsee Kanta-Hämeen Jokioisissa, sen ollen Suomen suurin.^[5]

Katso myös

• Phra Pathom Chedi