Tiukka linja
Kirkan albumi 1975 From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Tiukka linja on suomalaislaulaja Kirkan studioalbumi vuodelta 1975. Se oli hänen ensimmäinen albuminsa levy-yhtiö EMIlle, jonne hän siirtyi levytettyään kuuden vuoden ajan Scandia-Musiikille.
Kirkan levytysmateriaali oli muuttunut. Hän esittää albumilla pääasiassa soulia ja funkia, ja lisäksi sillä on rockia ja pienemmissä määrin reggaeta. Kaikki kappaleet ovat käännösmateriaalia. Suomeksi sanoitettujen laulujen alkuperäisiin esittäjiin lukeutuvat Stevie Wonder, Bad Company, Bobby Bland ja Bob Marley. Kirkaa säestää albumilla hänen taustayhtyeensä The Islanders, joka oli laajentunut puhallinsoittajien myötä sekstetiksi. Siihen oli liittynyt myös kosketinsoittaja Kassu Halonen, jolla oli Kirkan uralla myöhemmin merkittävä rooli.
Tiukka linja sai kriitikoilta pääasiassa myönteistä palautetta, mutta sitä myytiin vaisusti, eikä se noussut listoille. Listasijoituksen saavutti ainoa single ”Liikaa stadiin”.
Remove ads
Tausta
Kirka oli levyttänyt vuodesta 1967 lähtien Scandia-Musiikille,[2] ja se oli julkaissut esimerkiksi hänen kaikki albuminsa. Kirka oli profiloitunut levytystensä vuoksi iskelmätähdeksi, vaikka oli sisimmässään enemmän rokkari,[3] ja hän oli jo vuoden 1971 jälkeen alkanut kapinoida levytysmateriaaliaan vastaan.[4]
Ohjelmatoimisto D-tuotannon kuukausipalkkaisena työntekijänä Kirka koki jäävänsä ilman kunnollista korvausta esiintymistensä lipputuloista. Hän myös riiteli D-tuotannon johtajan Dannyn kanssa taustayhtye The Islandersiin liittyneistä puhaltajista. Danny halusi heistä eroon, kun taas Kirka koki puhaltajat välttämättömiksi, koska hän oli alkanut esittää keikoillaan soul- ja funk-pohjaista musiikkia.[5] Lopulta kesällä 1974 Kirka lähti D-tuotannosta ja siirtyi keikkamyyjä Matti Lingmanin ja Kalle Kansan perustamaan uuteen ohjelmatoimistoon, Viihde Polariin.[6] Kirka lähti myös Scandialta ja solmi uuden levytyssopimuksen ensin Finndiscin Delta-levymerkin kanssa, josta hän kuitenkin siirtyi heti perään EMIlle.[7] Kirka hakeutui samalla eroon levy-yhtiöiden käskytysvallasta saadakseen levyttää itselleen läheistä soulia ja rockia.[8]
Remove ads
Työstö
Kirkan ensimmäisen EMI-albumin tuottajaksi valittiin Ilta-Sanomien toimittaja Tommi Liuhala. Hän oli artikkeleissaan toisinaan ihmetellyt Kirkan uran käänteitä, mutta heidän yhteistyönsä sujui hyvin. He tunsivat toisensa entuudestaan, koska Liuhala oli haastatellut Kirkaa usein lehtijuttuja varten.[9]
Albumin tekeminen aloitettiin nauhoittamalla kokeeksi Stevie Wonderin kappaleen ”Living for the City” suomenkielinen versio, joka oli saanut Jussi Tuomisen sanoittamana nimen ”Liikaa stadiin”. EMIn johto hyväksyi lopputuloksen, minkä jälkeen toimitusjohtaja Rolf Nygren ja tuotantopäällikkö Raimo Henriksson antoivat Liuhalan tehtäväksi levyttää Kirkan ja Islandersin kanssa albumillisen ”sitä musiikkia, mikä on laulajan sydämessä”. Liuhalan mukaan levy-yhtiö ei asettanut hänelle minkäänlaisia paineita levyn menestykseen tai hittikappaleisiin liittyen.[10]
Liuhala valitsi albumille omasta levyhyllystään soulia, funkia ja rockia, ja Kirka innostui useimmista kappaleista.[10] Ne sanoitti Tuominen, poikkeuksena laulut ”Älä härnää” ja ”Katu kuin autio maa”, joiden teksteistä vastasi Matti Rosvall.[11] Sanoitusten valmistuttua Kirka ja Islanders ryhtyivät harjoittelemaan kappaleita levytyskuntoon.[10] Lopullinen albumi äänitettiin elo-syyskuussa 1974 Finnlevy-studiossa[12] eli niin sanotussa Alppistudiossa, entisen elokuvateatterin tiloissa Helsingin Kulttuuritalolla.[10][13]
Levyn graafisen kannen teki Reijo Porkan ottamien valokuvien pohjalta sivutyönään Islandersin basisti Raine ”Renne” Angelvuo.[14] Albumin nimen Tiukka linja keksi tuottaja Liuhala.[14] Hän avasi nimen taustaa albumin sisäaukeamalla:
»Kirkalle tiukka linja on sitä, että hän tavallaan polttaa sillat takanaan ja ottaa uuden otteen uraansa. Tästä aiheesta kertoo myös tämä LP-levy ja siksi sekin sai nimekseen Tiukka linja. – – Kirkan tiukkaa linjaa on myös säestysbändi The Islanders, kotoisia huippumuusikkoja koko sakki.[11]»
Remove ads
Musiikki
Tyyli
Kirka vaihtoi ohjelmatoimiston ja levy-yhtiön lisäksi myös musiikkityyliä. Apu-lehdelle hän kommentoi, että funk, soul ja rock ovat vaikea yhdistelmä, mutta sitä yritetään tosissaan.[9] Tiukka linja -albumi on laaja sekoitus 1970-luvun ensimmäisen puoliskon afroamerikkalaista musiikkia, muutamia rock-kappaleita sekä reggae-sävyjä.[10] Petri Lahti kirjoittaa teoksessaan Kirka – Hetki lyö (2022), että kappaleissa Kirka pääsi tulkitsemaan kappaleita ”koko keuhkojensa kyllyydellä, laulamaan korkealta menokappaleita, avaamaan sieluaan soul-covereissa, tunnelmoimaan hitaammissa”. Taustalla ovat esillä puhaltimet.[14]
Kirkan keikkayhtye Islanders oli hioutunut niin vahvaksi, että hän päätti käyttää sitä albumilla. Järjestely oli iskelmäpiireissä poikkeuksellinen. Sekstetiksi kasvaneeseen Islandersiin olivat liittyneet puhallinsoittajat Pentti Lahti ja Mircea Stan[3] sekä kosketinsoittaja Kalervo ”Kassu” Halonen, jolla oli myöhemmin Kirkan uralla merkittävä rooli.[9] Hän teki albumilla myös pitkän uransa ensimmäiset sovitukset.[3] Islandersin muut jäsenet levyllä ovat Esko Vesterinen (kitara), Raine ”Renne” Angelvuo (bassokitara) ja Ismo ”Ippe” Kätkä (rummut). Albumilla vierailee puhaltajia myös sessiomuusikon ominaisuudessa, kuten trumpetisti Simo Salminen, pasunisti Tom Bildo ja saksofonisti-huilistit Pekka Pöyry, Juhani Aaltonen sekä Paroni Paakkunainen, joka myös sovitti päätöskappaleen ”Tanssien jälkeen”.[11]
Kappalemateriaali
Ääninäytteet
Stevie Wonderin tuotannosta käännetty ”Liikaa stadiin” (”Living for the City”) oli albumin single.
”Rock’n Roll Hoochie Koo” on Rick Derringerin säveltämä ja alkujaan Johnny Winterin levyttämä kappale.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Albumin aloittava ”Oh My My” on käännös samannimisestä Ringo Starrin vuoden 1973 kappaleesta, josta Maggie Bell levytti oman versionsa.[15] ”Viis siitä veisaan” on alkujaan Big Maybellen R&B-kappale ”I’ve Got a Feeling”.[16][17] Mick Ralphsin säveltämä ja Bad Companyn levyttämä ”Can’t Get Enough” kääntyi Matti Rosvallin sanoittamana muotoon ”Älä härnää”.[18] Stevie Wonder -käännös “Liikaa stadiin“ kuvaa massamuuttajan harhailua kaupunkiympäristössä. Wonderin luoma väliosa soitetaan Kassu Halosen kosketinsoittimilla.[16] A-puolen päättävä ”Katu kuin autio maa” käännettiin Bobby Blandin levytyksestä ”Ain’t No Love in the Heart of the City”.[19][20] Petri Lahti kuvaa Kirkan version tunnelmaa ”käsinkosketeltavan lohduttomaksi”.[21]
”Taas nousen junaan” on alkujaan Bob Marleyn ”I Shot the Sheriff”, mutta Kirkan levytyksen esikuvana toimi Eric Claptonin versio.[10] Kirkan levytyksessä ovat esillä puhaltimet.[21] ”Rock’n Roll Hoochie Koo” on Rick Derringerin sävellys, ja sen levytti alun perin Johnny Winter.[22] ”Jos saan duunin” on käännetty John Hiattilta (”Sure as I’m Sittin’ Here”)[23] ja ”Kuin Don Juan” Bob Segerilta (”Need Ya”)[24]. Päätöskappale ”Tanssien jälkeen” eli ”When the Music Stops” löydettiin The Who -solisti Roger Daltreyn soololevyltä.[21] Kappale on balladi ja Petri Lahden mukaan ”sopivan tunnelmallista paatosta”.[14] Kirka kertoi myöhemmin ihastuneensa suuresti kappaleeseen ja sen jousisovitukseen.[25]
Remove ads
Julkaisu ja vastaanotto
Myynti ja julkaisut
EMI julkaisi Tiukan linjan tammikuussa 1975.[16] Albumin kysyntä jäi vaatimattomaksi,[14] eikä se saavuttanut listasijoitusta.[26] EMI ei ilmoittanut tuottaja Liuhalalle tarkkaa myyntilukua, mutta hänen käsityksensä mukaan se oli vaisu.[14] Hiipunut suosio näkyi myös keikoilla, jossa yleisöä kävi vähemmän kuin Kirkan suuren suosion aikaan vuosikymmenen vaihteessa.[3]
Kirka kommentoi levyn floppaamista elokuun Suosikissa:
»Kun LP Tiukka linja tuli markkinoille, oletin, että yleisö, olisi ollut valmiimpaa sen kaltaista musiikkia varten, sehän on aika suurelta osalta soulahtavaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Silti uskon varmasti, että soul tulee.[27]»
Myöhemmin, kesällä 1977, Kirka sanoi pitävänsä ”soul-sekoilujaan” turhina ja selvänä virheenä. Hän ilmaisi pettymyksensä Tiukan linjan ja sitä seuranneen Lauantaiyön myyntilukujakin enemmän niiden sisältöön itseensä. Hän myönsi, ettei ollut täysin innostunut kaikesta niiden materiaalista, ja epäili yleisön vaistonneen sen. Kirka myös kertoi levyjen myötä ymmärtäneensä, että ”soul ei toimi kuin Harlemin poikien esittämänä” ja että sitä on miellyttävää soittaa ja laulaa, mutta sen tunnelmaa ei pysty välittämään yleisölle niin kuin pitäisi.[28]
Tiukka linja julkaistiin alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina. Vuonna 1997 ilmestyi toistaiseksi ainoa CD-versio.[29] Lipposen levy ja kasetti julkaisi vuonna 2022 vinyylinä 240 kappaleen suuruisen uusintapainoksen.[30]
Arvioita
Aikalaisarviot
Tiukka linja sai ammattipiireissä innostuneen vastaanoton, mutta jotkut olivat sitä mieltä, ettei soul sovi suomalaiseen mentaliteettiin.[28] Kriitikot kehuivat levyn kappalevalikoimaa ja muusikoiden soittoa. Moni myös pohti Kirkan musiikillisen suunnan etsimistä. Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien Timi Varhala kuvasi albumia ”tarmolla toteutetuksi yritykseksi kaivaa kauan sitten unohtuneet piilevät kyvyt tuosta päämäärättömästi urallaan heittelehtineestä, sinänsä sympaattisesta ja taitavastakin laulajasta”. Varhama myös toivoi albumin taidokkaan soitto-, sovitus- ja tuotantoportaan tukevan Kirkaa kohentamaan kokonaislinjaansa, koska hänen muistissaan oli Kirkan luisuminen linjaltaan ”loistokkaan” Nykyaikaa-albumin (1972) jälkeen.[31]
Länsi-Savossa albumin arvosteli nimimerkki HVL, jonka mielestä Tiukalla linjalla ollaan päästy lähelle sitä, mitä Kirkan konsertit edustavat. Suosikissa kirjoitettiin, että levy-yhtiön vaihdos on tehnyt Kirkalle pelkästään hyvää. Arviossa Kirkan sanottiin muistuttavan itseään aivan uransa alussa, mutta jälki on huolitellumpaa ja taidokkaampaa. Lehden mielestä Kirkan äänessä kuului jälleen laulamisen ilo.[31]
Helsingin Sanomien arvostelussa 1. maaliskuuta 1975 nimimerkki HY kirjoitti uuden puhallinvoittoisen tyylin tekevän hyvää Kirkalle ja kuvasi sen olevan tanssimiseen tehtyä hyvää käyttöpoppia. Kirjoittaja myös toivoi Kirkan ”monivuotisen hapuilun purkkahittien kanssa” olevan ohi, koska albumin kappaleet ovat hyvin valittuja ja Kirkalle sopivia, ja ne sovituksineen siirtävät häntä pois iskelmästä kohti ”oikeaa rytmimusiikkia”.[32]
Helsingin Sanomissa julkaistiin 2. huhtikuuta albumista vielä toinenkin arvostelu, jonka oli nyt kirjoittanut Lauri Karvonen. Hän totesi albumin olevan voimakkaasti soul-vaikutteista musiikkia, eikä yritys ole huono, joskaan tavoitteitakaan ei ole asetettu kovin korkealle, koska kappaleet ovat käännettyjä ja sovitukset turvallisia, mikä heikentää levyn persoonallisuutta. Karvonen myös kritisoi Kirkan laulua paikoin huolimattomaksi, eikä sinänsä hyvin toimiva säestyskään osoita merkkejä suoranaisesta loistokkuudesta. Siitä huolimatta hän pitää lopputulosta sympaattisena ja mainitsee albumin tuoneen kotimaiselle pop-näyttämölle uusia virkistäviä sävyjä.[33]
Myöhempiä näkemyksiä
Esko Lehtonen kuvaa Suomalaisen rockin tietosanakirjassa (1983) Tiukkaa linjaa kunnianhimoiseksi ja taustamuusikoiden työskentelyä päteväksi ja hallituksi. Ongelmana ovat kuitenkin heikot sanoitukset sekä materiaalin valinta, koska soulin, reggaen ja rockin sekoitus ei Lehtosen mielestä sovellu kunnolla Kirkalle. Myös kappaleiden alkuperäisversiot ovat niin laadukkaita, ettei suomalaisilla käännöksillä ole niiden rinnalla juurikaan mahdollisuuksia.[34]
Petri Lahti kehuu Kirka – Hetki lyö -kirjassaan (2022) albumia Kirkan parhaaksi. Hän kuvaa sitä sielukkaaksi, sykkiväksi, kaupunkilaiseksi ja Kirkalle kuulostavaksi. Pentti Lahden ja Mircea Stanin puhaltimien hän sanoo sopivan hyvin taustalle. Lahden mukaan albumin rytmipuoli ei luonnollisestikaan yllä aivan afroamerikkalaiselle tasolle, mutta hän kehuu kuitenkin taustayhtyeen saavan rumpali Ismo Kätkän johdolla kappaleita liikkeelle.[10]
Remove ads
Kappalelista
A-puoli
- Oh My My – 3.27 (säv. ja alkup. san. Ringo Starr & Vini Poncia, suom. san. Jussi Tuominen, sov. Kassu Halonen)
- Viis siitä veisaan – 2.58 (”I’ve Got a Feeling”, säv. ja alkup. san. Sid Wyche, suom. san. Jussi Tuominen, sov. Mircea Stan)
- Älä härnää – 4.10 (”Can’t Get Enough”, säv. ja alkup. san. Mick Ralphs, suom. san. Matti Rosvall, sov. Kassu Halonen)
- Liikaa stadiin – 3.24 (”Living for the City”, säv. ja alkup. san. Stevie Wonder, suom. san. Jussi Tuominen)
- Katu kuin autiomaa – 4.02 (”Ain’t No Love in the Heart of the City”, säv. ja alkup. san. Michael Price & Dan Walsh, suom. san. Matti Rosvall, sov. Mircea Stan)
B-puoli
- Taas nousen junaan – 4.18 (”I Shot the Sheriff”, säv. ja alkup. san. Bob Marley, suom. san. Jussi Tuominen, sov. Mircea Stan)
- Rock’n Roll Hoochie Koo – 3.40 (säv. ja alkup. san. Rick Derringer, suom. san. Jussi Tuominen, sov. Kassu Halonen)
- Jos saan duunin – 3.38 (”Sure As I’m Sittin’ Here”, säv. ja alkup. san. John Hiatt, suom. san. Jussi Tuominen, sov. The Islanders)
- Kuin Don Juan – 3.25 (”Need Ya”, säv. ja alkup. san. Bob Seger, suom. san. Jussi Tuominen, sov. Kassu Halonen)
- Tanssien jälkeen – 2.56 (”When the Music Stops”, säv. ja alkup. san. Dave Courtney & Leo Sayer, suom. san. Jussi Tuominen, sov. Paroni Paakkunainen)[11]
Remove ads
Single
| ”Liikaa stadiin” (1975, EMI) |
”Liikaa stadiin” ylsi helmikuussa 1975 listan sijalle 19.[26] Albumille kuulumaton B-puoli ”Pintaa” on Frank Robsonin säveltämä ja Raul Reimanin sanoittama kappale, jota ajaa eteenpäin kitarariffi.[12][16] Lisäksi ”Taas nousen junaan” ilmestyi euroviisuehdokkaan ”Oh, New York – rakkain” B-puolena.[21] |
Painokset
Tekijät
Muusikot
- Kirka – laulu
The Islanders
- Kalervo ”Kassu” Halonen – piano, urut, ms-leo-2000, klavinetti, minimoog-syntetisaattori, taustalaulu
- Esko Vesterinen – kitara, taustalaulu
- Raine ”Renne” Angelvuo – bassokitara, taustalaulu
- Pentti Lahti – tenori- ja baritonisaksofoni, taustalaulu
- Mircea Stan – pasuuna, taustalaulu
- Ismo ”Ippe” Kätkä – rummut, taustalaulu
Muut
- Juhani Aaltonen, Paroni Paakkunainen, Pekka Pöyry ja Tapio Tuominen – huilut ja saksofonit
- Tom Bildo, Petri Juutilainen ja Martti Pessa – pasuunat
- Mike Koskinen ja Simo Salminen – trumpetit (”Taas nousen junaan”)
- Tauno Virtanen – trumpetti
- Heikki Hämäläinen ja Seppo Rautasuo – viulut
- Jorma Ylönen – viulut
- Tapani ”Nappi” Ikonen – lyömäsoittimet (”Taas nousen junaan”)
- Reino ”Reiska” Laine – congarummut[11][35]
Tuotanto
- Tommi Liuhala – tuottaja
- Antti Joki – äänitys (Finnlevy-studiot)
- Reijo Porkka – valokuvat
- Raine ”Renne” Angelvuo – kansi[11]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads