Karjalan tasavalta

Karjalan tasavalta (ven. Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan tazavaldu, vepsäksi Karjalan Tazovaldkund, lyydiksi Karjalan tazavald) on Venäjän federaatioon kuuluva autonominen tasavalta Luoteis-Venäjällä, Suomen itäpuolella. Tasavallasta voidaan käyttää myös nimitystä Venäjän Karjala.^[9]

Karjalan tasavalta Республика Карелия Karjalan tazavaldu Karjalan tazovaldkund
Lippu	Vaakuna
Karjalan tasavallan sijainti Venäjän federaatiossa
Koordinaatit: 63°49′N, 33°00′E
Valtio	Venäjä
Autonominen tasavalta	13. marraskuuta 1991
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Petroskoi (261 987 as.)[1]
– suurin kaupunki	Petroskoi
– presidentti	Artur Parfjontšikov v.t.[2]
– pääministeri	Aleksandr Tšepik
Pinta-ala  ([3])	180 500 km²
Väkiluku (2025)  ([4])	518 644
– väestötiheys	3,6 as./km²
BKT (2010)	127 733,8 milj. RUB[5]
– asukasta kohti	198 484 RUB, noin 4 862 EUR[6]
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)[7][8]
Symbolit
– lippu	Karjalan tasavallan lippu
– vaakuna	Karjalan tasavallan vaakuna
– kansallislaulu	Kotimaamme Karjala!
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	10
– ISO 3166	RU-KR
gov.karelia.ru/gov/index_f.html
Infobox OK

Historia

Pääartikkeli: Karjalan historia, Karjalan työkansan kommuuni, Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta ja Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta

Karjalaisen kansan asuttama alue oli keskiajalta saakka Novgorodinmaan sekä sittemmin Venäjän tsaari- ja keisarikunnan hallinnassa. Laatokan pohjois- ja länsipuolinen osa (Käkisalmen lääniä) kuului Ruotsiin vuosina 1580–1595 ja 1617–1710.

Keväällä 1917 Nikolai II luopui Venäjän keisarin vallasta. Kun hänen seuraajansa ei ottanut tehtävää vastaan, siirtyi keisarinvalta Venäjän valtiopäiville, valtakunnanduumalle, mitä edusti toimeenpanovaltana Venäjän väliaikainen hallitus. Vuonna 1920 vallan kaappasivat bolševikkien johtama Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta, mikä Pohjois-Venäjän interventiosta johtuvien taistelujen jälkeen perusti kesällä 1920 Aunuksen ja Arkangelin kuvernementtien karjalaisten asuttamalle seudulle Karjalan työkansan kommuunin.

Karjalan työkansan kommuuni oli ensimmäinen nimenomaan Itä-Karjalan käsittänyt hallintoyksikkö Venäjän historiassa. Työkommuunin nimeksi tuli vuonna 1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.^[10][11] Vuonna 1923 käynnistyivät myös pakkotyöleirit, joista suurimmalla, esimerkiksi Vienanmeren–Itämeren kanavan rakennustyön toteuttaneella ojennustyöleirillä (Belomoro-Baltiski ITL, vuodet 1931–1941) oli samanaikaisesti jopa 107 900 vankia.^[12][13][14] Nimessä autonominen tarkoitti sitä, että se ei ollut 30. joulukuuta 1922 perustetun Neuvostoliiton täysjäsen, vaan osa Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa bolshevikkien yleisen kansallisuuspolitiikan toteuttajana Venäjällä.

Suomalaisten heimosodat

Tätä ennen vuonna 1918 osana heimosotia suomalainen vapautusretkikunta johtajanaan everstiluutnantti Carl Wilhelm Malmi ylitti joukkoineen rajan Raatteen kylässä 21. maaliskuuta. Rajakylissä ja Vuokkiniemellä he kohtasivat hämmentyneen kansan, joka otti aseiden kanssa saapuneet vapauttajat vastaan epäluuloisena. Alueella pidettiin kyläkokouksia, joissa heimosoturien valistusupseerit julistivat heimoveljeyttä. Odotettua karjalaisten kansannousua ei tapahtunut.^[15]

Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta 1940

Sodassa Suomelta luovutetun Karjalan mukaan liittämisen seurauksena alue muutettiin vuonna 1940 Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Jatkosodan jälkeen vuonna 1944 tämän neuvostotasavallan rajoja muutettiin niin, ettei se ulottunut enää Suomenlahdelle. Karjalais-suomalainen SNT muutettiin Venäjän sosialistiseen federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuuluneeksi Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1956.^[10][16] Näin tavallaan mitätöityi talvisodasta alkanut ajatus, että Suomen tasavalta voidaan yhdistää Karjalais-suomalaiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan, mikä oli vuosina 1940–1956 täysivaltainen Neuvostoliiton jäsen, liittovaltiosubjekti.

Neuvostoliiton purkautumisen myötä 1991 autonominen sosialistinen neuvostotasavalta muuttui nimeltään Karjalan tasavallaksi, mikä on yksi Venäjän federaation osista, liittovaltiosubjekteista.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 alkoi Karjalassa ilmetä pienimuotoista itsenäisyysliikehdintää siinä toivossa, että Venäjä hajoaa.^[17]

Maantiede

Näkymä Paanajärven kansallispuistosta: Pääjärveä 499 metriä korkealta Kivakkatunturilta katsoen.

Petroskoi, taustalla Ääninen

Lumivaara

Karjalan tasavalta rajoittuu idässä Vienanmereen ja Arkangelin alueeseen, etelässä Vologdan alueeseen, Ääniseen, Pietaria ympäröivään Leningradin alueeseen ja Laatokkaan, lännessä Suomeen sekä pohjoisessa Murmanskin alueeseen. Tasavallan pääkaupunki on Petroskoi.^[3][18] Karjalan tasavaltaan kuuluvat Vienan Karjala ja Aunuksen Karjala.^[9]

Pinta-alaltaan Karjalan tasavalta kattaa 180 500 neliökilometriä eli 1,06 % Venäjän federaation alueesta.^[3] Tämä vastaa runsaan puolen Suomen kokoista aluetta. Tasavallan mitat ovat 660 kilometriä etelästä pohjoiseen ja 424 kilometriä lännestä itään. Tasavallalla on 723 kilometriä yhteistä rajaa Suomen kanssa. Sillä on noin 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerellä.^[3]

Karjalan tasavaltaa kutsutaan toisinaan kallioiden, järvien ja metsien maaksi. Sanonta kuvaa hyvin tasavallan luonnon pääpiirteitä.^[19] Tuntureista huomattavimpiin kuuluvat Nuorunen (576 m tai 576,7 m, tasavallan korkein huippu), Mäntytunturi (550 m), Sieppitunturi (537 m) ja Kivakkatunturi (499 m).^[20][21][22] Metsät peittävät 54,5 %, vesistöt 23,2 % ja maatalousmaana on 1,1 % tasavallan alueesta. Metsävarojen kokonaismääräksi arvioidaan 933,7 miljoonaa kuutiota. Maaperän rikkauksia on paikallistettu 510 löydösalueelta, ja näiltä on löydetty 31 erilaista hyötymineraalia.^[19]

Järviä tasavallassa on yli 60 000 ja jokia 27 000. Järvistä suurimmat ovat Laatokka (17 700 km²) ja Ääninen (9 900 km²), jotka ovat myös koko Euroopan suurimmat järvet.^[3] Karjalan tasavaltaan luetaan 80 % Äänisen ja 40 % Laatokan vesipinta-alasta.^[19] Joista suurimpiin kuuluvat Ääniseen laskevat Suoju, Suunujoki ja Vodla sekä Vienanmereen laskevat Koutajoki, Uikujoki ja Vienan Kemijoki.^[3][19]

Karjalan tasavallan pääosan muodostavat etelässä Aunuksen ja pohjoisessa Vienan Karjalan maantieteellis-historialliset alueet. Näistä käytetään yhteisnimitystä Itä-Karjala. Tosin aivan pohjoisin Viena ja eteläisin Aunus eivät kuulu tasavallan alueeseen. Lisäksi tasavaltaan kuuluu kaakossa Äänisen itäpuolella sijaitseva Puudožin piiri. Lounaassa on Suomen toisessa maailmansodassa luovuttama Laatokan Karjala ja sen pohjoisosa Raja-Karjala ja luoteessa luovutettuihin alueisiin kuuluva Sallan–Kuusamon alueen eteläosa.^[23][24][25]

Ilmasto

Syksyä Karjalan tasavallassa lokakuussa 2021

Karjalan tasavallan ilmastossa näkyy yhtäältä mantereisen ja toisaalta lauhkeamman atlanttisen ilmaston yhteisvaikutus.^[26] Tasavallan vuotuinen keskilämpötila vaihtelee yli 50 vuoden (1951–2009) tarkastelussa pohjoisosien noin 0 celsiusasteesta eteläosien +2,6–+2,8 asteeseen, ja oli korkein Laatokan äärellä Sortavalassa +3,0 ja Valamossa +3,3.^[27] Hieman lyhyemmän kauden 1961–1990 tilastoissa lounaisosan Sortavalan keskilämpötila oli +3,1, Petroskoin +2,5 ja Vienameren Kemin sataman +1,0 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on enimmäkseen 400–650 millimetriä. Tasavallan eteläosassa sataa keskimäärin enemmän ja kylmemmässä pohjoisosassa vähemmän. Lisäksi sekä Laatokan että Äänisen koillispuolella on paikallinen runsaamman sateen vyöhyke.^selvennä Esimerkiksi Sortavalan keskimääräinen vuosisademäärä oli 608,3, Petroskoin 585,2 ja Vienan Kemin 434,7 millimetriä.^[28][29][30]

Vuosien 1951–2009 aikana tasavallan ilmaston arvioidaan lämmenneen 0,2–0,3 celsiusastetta.^[27]

Petroskoin ilmasto	Tam	Hel	Maa	Huh	Tou	Kes	Hei	Elo	Syy	Lok	Mar	Jou	Vuosi
Keskimääräinen päivälämpötila (°C)[31]	−8,3	−6,8	−1,0	5,3	13,3	18,4	20,6	18,2	12,5	5,9	−0,4	−4,8
Vuorokauden keskilämpötila (°C)[29]	−11,5	−9,9	−4,4	1,4	8,3	13,5	16,0	14,0	8,8	3,3	−2,5	−7,6	2,5
Keskimääräinen yölämpötila (°C)[31]	−15,0	−13,1	−7,9	−2,2	3,6	8,8	11,6	10,3	5,6	0,8	−4,9	−10,8
Sademäärä (mm)[29]	30,4	23,2	32,0	35,3	40,5	59,9	70,5	83,5	70,3	54,0	44,6	41,2	585,2
Lähteet: 1) Gidromettsentr Rossii. Tiedot kaudelta 1961–1990.[31] 2) NOAA. Tiedot normaalikaudelta 1961–1990 sääasemalta 22820 Petrozavodsk.[29]

Tärkeimmät luonnonsuojelualueet

Yli viisi prosenttia Karjalan tasavallan pinta-alasta on suojeltu. Tiiviimmin suojeltuja luonnonpuistoja ovat Kivatsun luonnonpuisto ja Kostamuksen luonnonpuisto sekä pieneltä osaltaan Kantalahden luonnonpuisto. Alueen kansallispuistoja ovat Paanajärven kansallispuisto, Vodlajärven kansallispuisto ja vuonna 2006 perustettu Kalevalan kansallispuisto. Muista suojelualueista keskeisimpiin lukeutuvat Valamon saariston luontopuisto, Kižin suojelualue ja Aunuksen rauhoitusalue.^{[32][33][34][35]} Tammikuussa 2018 uutisoitiin Laatokan saariston kansallispuiston perustamisesta.^[36][37][38]

Talous

• 
  Lenta-kauppaketjun myymälä Petroskoissa.
• 
  Ruskealan marmorilouhos.
• 
  Suomen Petroskoin konsulaatti.

Tasavallan bruttokansantuote

Venäjän tilastokeskus Rosstatin vuoden 2010 tilastojen mukaan Karjalan tasavallasta kertyi 127,7 miljardia ruplaa eli 0,34 prosentin osuus Venäjän federaation bruttokansantuotteesta. Laskennallisesti jokainen Karjalan tasavallan asukas kerrytti bruttokansantuotetta 198 500 ruplaa eli noin 4 862 euroa vuodessa, mikä on 76 % Venäjän keskiarvotasosta.^[1][5][6] Vuonna 2010 keskimääräinen kuukausipalkka oli 19 860 ruplaa eli 487 euroa.^[6][19]

Vaikka Karjalan tasavallan talous on kasvanut, alueen suhteellinen merkitys Venäjän taloudelle pieneni vuosien 2000 ja 2010 välillä huomattavasti, koska vuonna 2000 tasavallan osuus oli 0,49 % Venäjän sen ajan BKT:stä (28,2 miljardia silloista ruplaa).^[5]

Lokakuussa 2013 Helsingin Sanomat uutisoi, että Karjalan tasavallan talous heikentyy koko ajan, ja tasavalta elää käytännössä valtion tuella. Valtiolta saatujen lainojen määrän kerrottiin nousseen kesällä 2013 kaikkien aikojen ennätykseen, 11 miljardiin ruplaan eli yli 250 miljoonaan euroon.^[39]

Luonnonvarat

Tasavallan alueella on runsaasti metsävaroja ja maaperästä on löydetty monia mineraali- ja malmiesiintymiä. Maaperän mineraali- ja malmivarojen kehittämiseksi oli vuoden 2008 alkuun mennessä paikallistettu yhteensä 827 esiintymää, joista löytyi 27 erilaista hyötykaivannaista.^[3][26][40]

Teollisuus ja elinkeinorakenne

Alueen teollisuus nojautuu metsä- ja kaivosteollisuuteen, koneenrakennukseen, sähköntuotantoon ja elintarviketeollisuuteen. Teollisuustuotannon määrä nousi 18,3 % vuosina 2005–2010. Erityisesti kasvoivat vuosina 2006–2010 kaivosteollisuus, paperimassan ja paperin tuotanto, liikennevälineiden ja laitteiden tuotanto, elintarviketuotanto ja sähkön, kaasun ja veden tuotanto.^[19]

Tasavallan teollisuustuotannosta kaksi kolmasosaa menee vientiin. Eniten viedään massa- ja paperituotteita, puuta ja puunjalostustuotteita, alumiinia ja rautamalmia. Vuonna 2010 tasavallan ulkomaankaupan kokonaismäärä oli 1 823 miljardia USD. Suomen osuus on yli 20 % Karjalan tasavallan ulkomaankaupasta.^[19]

Elinkeinorakenteessa merkittävimmät alat ovat tukku- ja vähittäiskauppa (32 %), prosessiteollisuus (21 %), energian, kaasun ja veden tuotanto ja jakelu (12,1 %) ja kaivosteollisuus (9,5 %).^[19]

Karjalan tasavallassa on useita yhden tehtaan varassa eläviä kaupunkeja kuten Kontupohja ja Segeža. Molempien kaupunkien sellu- ja paperitehtaat ovat talousvaikeuksissa.^[39]

Kansainvälisiä investointeja 2010-luvulla

Karjalan tasavallassa toimii joitakin suomalaisia yrityksiä. Uistinvalmistaja Rapalalla on tuotantoa Sortavalan Helylässä. Stora Ensolla on saha Impilahdella.

2013 Petroskoihin avattiin brittien perustama Park Inn -hotelli.^[39]

Väestö

Katunäkymä Petroskoista

Vuokkiniemi

Karjalaista Spasskaja Guban kylää myöhäisellä marraskuussa

Vuoden 2013 alun asukasluvuksi Karjalan tasavallassa on arvioitu 636 932.^[41] Alueen väestön katsotaan siis loivasti supistuneen vuoden 2010 väestönlaskennan jälkeen, jolloin asukasluku oli 643 548.^[1]

Etniset ryhmät ja väkiluvun kehitys

Karjalan työkommuuni oli perustamisensa jälkeen vuonna 1920 väestöltään (146 553 henkeä) vahvasti suomalais-karjalaisvoittoinen alue. Karjalaiset ja suomalaiset muodostivat yhteensä 61,4 prosenttia työkommuunin väestöstä, venäläisiä oli 37,4 prosenttia ja muita vain 1,2 prosenttia.^[42]

Väestö kasvoi voimakkaasti ja väestösuhde muuttui jo 1920-luvulla venäläisvaltaiseksi. Oheinen taulukko esittää Karjalan tasavallassa ja sitä edeltäneessä Karjalan ASNT:ssa asuneen väestön etnisen jakauman kehityksen vuosien 1926–2010 väestönlaskentojen valossa. Prosenttiosuudet on laskettu kaikista väestönlaskentaan osallistuneista. Neuvostoliitossa harjoitettu kansallisuuspolitiikka karkotuksineen, sotavuodet ja sitä seurannut uudelleenasutus vaikuttivat myös Karjalan väestörakenteeseen merkittävästi. Esimerkiksi vuoden 1939 väestönlaskennan alueellisessa tarkastelussa näkyy vahvasti Belomoro-Baltiski ITL ja muiden ojennusleirien vaikutus seudulla. Suuri enemmistö Belomorskin ja Karhumäen piirien (sis. nykyinen Segežan piiri) asukkaista oli tätä perua, mikä muutti voimakkaasti alueen etnistä jakaumaa.^{[14][43][44]selvennä} Vuosien 1939 ja 1959 välillä tehtiin laskentatuloksen vertailtavuuteen vaikuttavia aluemuutoksia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuoden 2002 ja 2010 laskennoissa etnisen taustansa (kansallisuutensa) salanneiden määrä kasvoi suuresti neuvostoaikaan verrattuna.

Etninen ryhmä	1926 [45]		1939 [46]		1959 [47]		1970 [48]		1979 [49]		1989 [50]		2002 *** [51]		2010 [52][53]
	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%	Lkm	%
venäläiset	153 967	57,1	296 529	63,2	412 773	63,4	486 198	68,1	522 230	71,3	581 571	73,6	548 982	76,6	507 654	78,9
karjalaiset	100 781	37,4	108 571	23,2	85 473	13,1	84 180	11,8	81 274	11,1	78 928	10,0	65 651	9,2	45 570	7,1
valkovenäläiset	555	0,2	4 263	0,9	71 900	11,0	66 410	9,3	59 394	8,1	55 530	7,0	37 681	5,3	23 345	3,6
ukrainalaiset	708	0,3	21 112	4,5	23 569	3,6	27 440	3,8	23 765	3,2	28 242	3,6	19 248	2,7	12 677	2,0
suomalaiset	2 544 *	0,9	8 322	1,8	27 829	4,3	22 174	3,1	20 099	2,7	18 420	2,3	14 310	2,0	8 577	1,3
vepsäläiset	8 587	3,2	9 388	2,0	7 179	1,1	6 323	0,9	5 864	0,8	5 954	0,8	4 870	0,7	3 423	0,5
tataarit	198	0,1	3 088	0,7	2 692	0,4	2 603	0,4	2 609	0,4	2 992	0,4	2 629	0,4	1 888	0,3
puolalaiset	413	0,2	3 345	0,7	7 254	1,1	5 200	0,7	4 540	0,6	4 077	0,5	3 022	0,4	1 849	0,3
Muut kansallisuudet	1 981	0,7	14 280	3,0	12 658	1,9	12 878 **	1,8	12 413	1,7	14 426	1,8	15 227	2,1	12 685	2,0
Kansallisuutensa ilmoittaneet	269 734	100,0	468 898	100,0	651 327	100,0	713 404	100,0	723 188	100,0	790 140	100,0	711 620	99,3	617 668	96,0
Ei ilmoittanut kansallisuuttaan	-	0,0	-	0,0	19	0,0	47 **	0,0	5	0,0	10	0,0	4 886	0,7	25 880	4,0
Tasavallan väestö yhteensä	269 734	---	468 898	---	651 346	---	713 451	---	732 193	---	790 150	---	716 281	---	643 548	---

*   Vuoden 1926 väestönlaskennan suomalaisiin on sisällytetty 2 327 suomalaista ja 217 "Leningradin seudun" suomalaista. 

**  Vuoden 1970 väestönlaskennan kohtaan "Ei ilmoittanut kansalaisuuttaan" on tässä merkitty 47 henkilöä, vaikka lähteessä luku sisälsi ihmisiä, joiden kansalaisuus oli jokin muu kuin valittavana olleet kansallisuudet.

***Vuoden 2002 laskennassa joihinkin taulukon luokkiin on sisällytetty joitain edustajia läheisistä etnisistä ryhmistä: esim. venäläisiin 28 kasakkaa ja 13 pomori, suomalaisiin 154 inkeriläisalueiden suomalaista ja tataareihin 1 siperian tataari.

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Karjalan tasavallassa asui 643 548 henkeä.^[1] Kansallisuutensa kertoneista asukkaista venäläisiä 82,2 % ja karjalaisia 7,4 % eli 45 570 henkeä. Tasavallan väkiluku pieneni edelliseen, vuoden 2002 väestönlaskentaan nähden lähes 50 000, sillä edellisessä laskennassa asukkaita oli 716 281.^[51] Erityisen paljon väheni kansallisuudeltaan karjalaisten määrä, joka putosi 20 081 hengellä.^[53]

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Venäjän Karjalan asukkaista lähes kaikki eli 99,3 % osasi venäjää. 35 100 henkeä (4,9 %) osasi tuolloin karjalaa, 22 800 (3,2 %) suomea ja 2 300 (0,3 %) vepsää. Karjalaisista 31 800 (48,4 %) puhui karjalaa, suomalaisista 5 800 (40,8 %) suomea ja vepsäläisistä 1 800 (38,0 %) vepsää. Suomea taisi myös 9 200 karjalaista ja 7 000 venäläistä.^[51][54]

Aleksanteri Nevskin katedraali (1828–1832) Petroskoissa on Venäjän ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan pääpyhäkkö.

Joillakin Vienan alueilla karjalaisia on melkein sata prosenttia väestöstä.^selvennä Siellä puhuttava varsinaiskarjalan kieli eroaa huomattavasti aunuksenkarjalan kielestä. Aunuksen väestöstä on noin kuusikymmentä prosenttia karjalaisia.^lähde?

Uskonto

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän uskontoja kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Karjalan tasavallan väestöstä oli:^[55][56][57]

• 27 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 44 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
• 18 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 2 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja
• 1 % protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalisteja, anglikaaneja),
• < 1 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
• < 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
• < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia ja
• < 1 % vanhauskoisia.

Kulttuuri

• 
  Esimerkkejä Äänisen itärannan kalliopiirroksista.
• 
  Kuuluisa Kižin pogosta kunnostettavana vuonna 2013
• 
  Karjalainen hirsikirkko vuodelta 1774 Kontupohjassa.
• 
  Vuokkiniemeä vuonna 2007, eräs Kalevalan runokylistä, josta Elias Lönnrot keräsi kansalliseepoksen runoja.
• 
  Petroskoin Kansallisessa teatterissa kuulee myös suomea.
• 
  Karjalan tasavallan taidemuseo Petroskoissa.
• 
  Elokuvateatteri Pobeda Petroskoissa.
• 
  Ilmakuva Petroskoin valtionyliopistosta.

^[35]

Kieli

Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien muotojen vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden ”karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä”. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000–3 000 lasta, ja suomea noin 10 000. Tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.^lähde? Karjala on ainoa Venäjän tasavalta, jossa alkuperäiskansan kielellä ei ole virallista asemaa.^[58]

Media

Pääartikkeli: Karjalan tasavallan joukkotiedotusvälineet

Petroskoissa ilmestyy viikoittain suomenkielinen sanomalehti Karjalan Sanomat, jonka päätoimittaja on Mikko Nesvitski^[42], sekä kulttuuriaikakauslehti Carelia, jonka päätoimittaja on Armas Mašin. Osa Carelia-lehden aineistosta on karjalan ja vepsän kielellä ja inkerin murteella. Lehtiä kustantaa Periodika-kustantamo. Lisäksi kustantamo julkaisee Vienan Karjala -lehteä, karjalan- ja vepsänkielistä Oma Mua -lehteä, vepsänkielistä Kodima-lehteä ja lastenlehti Kipinää.^[59]

Karjalan TV- ja radioyhtiöllä (GTRK Karelija) on sekä venäjän että suomen-, karjalan- ja vepsänkieliset toimitukset, jotka tuottavat ohjelmia näillä kielillä. Karjalan TV:n lähetykset ovat nähtävissä Rossija 1- ja Rossija 24 -televisiokanavilla. Vastaavasti Karjalan Radion lähetykset ovat kuultavissa Radio Rossii -radiokanavalla.

Paikallisia TV-ohjelmia lähettää myös Respublika-uutistoimistoon kuuluva Sampo TV 360°-televisiokanava OTR-kanavalla (Obštšestvennoje Televidenije Rossii).^[60] Sekä Karjalan TV:n että Sampo TV 360°:n lähetykset tapahtuvat Karjalan tasavallan laajuisesti digi-tv:n ykköskanavanipussa (RTRS-1).

2000-luvun alussa sananvapautta rikottiin kaikkialla Venäjällä, mutta tilanne vaihteli suuresti alueittain. Heikointa se oli suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa, myös Karjalan tasavallassa.^[61]

Maailmanperintökohde Kižin pogosta vetää tuhansia matkailijoita vuosittain

Vepsäläisen kulttuurin kansatieteellinen museo, Soutjärvi

Santtu Karhu & Talvisovat soittaa karjalaista etnorockia

Maailmanperintö

• Kižin pogosta (Kižin saari)^[62]

Kulttuurihistoriallisia kohteita

• Äänisen kalliopiirrokset
• Uikujoen kalliopiirrosalue
• Kinnermäki
• Martsialnyje vody -parantola
• Vienan runokylät

Kirjastoja

• Karjalan tasavallan kansalliskirjasto^[63]

Teattereita

• Kansallinen teatteri, Petroskoi
• Venäläinen draamateatteri, Petroskoi
• Luova Paja, Petroskoi
• Valtiollinen nukketeatteri, Petroskoi
• Valtiollinen musiikkiteatteri, Petroskoi
• Čičiliusku

Museoita

• Karjalan kotiseutumuseo, Petroskoi
• Karjalan tasavallan kuvataiteiden museo, Petroskoi
• Valtion historiallis-arkkitehtoninen ja kansatieteellinen museo, Kižin saari
• Vepsäläisen kulttuurin etnografinen museo, Soutjärvi

Kulttuuriryhmiä, yhtyeitä, taiteilijoita, tutkijoita

• Myllärit
• Santtu Karhu ja Talvisovat
• Leo Sevets
• Eino Karhu, kirjallisuudentutkija
• Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kantele
• Karjalainen Gornitsa, kansantanssi- ja kansanmusiikkiyhtye
• Viola Malmi, koreografi
• Armas Mišin (Armas Hiiri), runoilija
• Sergei Pronin, Kansallisen teatterin johtaja
• Reel, rockyhtye
• Sattuma, kansanmusiikkiyhtye

Urheilu

Maastohiihdon olympiavoittajat Fjodor Terentjev, Jevgenija Medvedeva-Arbuzova ja Larisa Lazutina syntyivät Karjalan tasavallan alueella. Muita tasavallassa syntyneitä olympiamitalisteja ovat telinevoimistelija Tamara Manina, ampumahiihtäjä Vladimir Dratšov, soutaja Nikolai Aksjonov ja pikaluistelija Sergei Hlebnikov, ja muita alueella syntyneitä urheilijoita ovat muun muassa käsipalloilija Timur Dibirov, jalkapalloilija Denis Zubko, keihäänheittäjä Andrei Morujev ja telinevoimistelija Aleksandr Balandin.^lähde?

Petroskoilainen jalkapalloseura Karjala pelaa Venäjän 2. divisioonan länsilohkossa.^lähde?

Hallinto

Tasavaltaa johtaa Karjalan tasavallan päämies ja pääministeri. Tasavallan lakia säätävä elin on nimeltään Lainsäädäntökokous. Siihen kuuluu 57 vaaleilla valittua kansanedustajaa. Lainsäädäntökokous on kaksikamarinen, osia kutsutaan nimellä Tasavallanhuone ja Edustajainhuone. Tasavallanhuoneen edustajat ovat päätoimisia kansanedustajia, eivätkä he saa tehdä muuta työtä. Edustajainhuoneen jäsenet ovat puolestaan vapautettuja päätoimestaan vain istuntojen ajaksi.^lähde?

Paikallishallinnollinen jako

Pääartikkeli: Karjalan tasavallan hallinnollinen jako

Karjalan tasavalta on jaettu paikallishallinnon ylemmällä tasolla 18 piiriin, joista kaksi on kaupunkipiiriä ja 16 kunnallispiiriä.^[64][65] Piirit on pääsääntöisesti nimetty hallintokeskuksensa mukaan. Piirien rajat ja hallintokeskukset on esitetty oheisessa kartassa. Poikkeuksena nimeämisessä on Äänisen länsirannalla ja Petroskoin ympärillä sijaitseva Äänisenrannan piiri, jonka hallintokeskuksena toimii Petroskoi. Tasavallan piirit ovat:

• Aunuksen kansallinen piiri
• Belomorskin piiri
• Kalevalan kansallinen piiri
• Karhumäen piiri
• Kemin piiri
• Kontupohjan piiri

• Kostamuksen kaupunkipiiri
• Lahdenpohjan piiri
• Louhen piiri
• Mujejärven piiri
• Petroskoin kaupunkipiiri
• Pitkärannan piiri

• Prääsän kansallinen piiri
• Puudožin piiri
• Segežan piiri
• Sortavalan piiri
• Suojärven piiri
• Äänisenrannan piiri

Kaupunkiasutus

Petroskoi

Kontupohja

Segeža

Kostamus

Sortavala

Karhumäki

Kemi
(Vienan Kemi)

Pitkäranta

Belomorsk

Parikkalan raja-as.

Niiralan   raja-as. 

Vartius  

Kuusamon raja-as.

Suojärvi

Puudosi
(Puutoinen)

Aunuksen-
kaupunki
(Aunus)

Vojatšu

Lahdenpohja

Louhi

Pinduinen

Uhtua (Kalevala)

Prääsä

Mujejärvi

Värtsilä

Tšuuppa

Helylä

Poventsa

Pääjärvi

Kižin
pogosta

Ääninen

Laatokka

Vienanmeri

Seesjärvi

Uikujärvi

Lieksajärvi

Tuoppajärvi

 Pääjärvi

Vodlajärvi

Kuittijärvet

Äänislahti

Kantalahti

Valamo

Solovetskin
saaret

Äänisniemi

Nuorunen 
577 m   

 Kivakka-
 tunturi

 Belomorskin    satama

Petroskoin    lentoasema 

Kostamuk-
sen l.p.

  Kivatsun l.p.

Vodlajärven    k.p.     

Paana-   
järven k.p.

Kalevalan k.p.

Murmanskin alue

Arkangelin alue

Vologdan alue

Leningradin alue

Suomi

Karjalan tasavallan kartta.

Suurin osa Karjalan tasavallan väestöstä, noin 75 prosenttia, asuu nykyisin kaupungeissa tai kaupunkiasutuksissa. Näiden taajamien asukasluku vuodelta 2010 ja sijainti käyvät ilmi oheisesta taulukosta ja kartasta. Omana kaupunkipiirikuntansa muodostavat kaupungit eli Petroskoi ja Kostamus on esitetty vahvennettuna.^[64][65][66]:

Kaupunki tai kaupunkiasutus	Nimi kyrillisenä, venäjäksi	Piiri	Asukkaita
Petroskoi	Петрозаводск, Petrozavodsk	Petroskoin kaupunkipiiri	263 540
Kontupohja	Кондопога, Kondopoga	Kontupohjan piiri	32 978
Segeža	Сегежа, Segeža	Segežan piiri	29 660
Kostamus	Костомукша, Kostomukša	Kostamuksen kaupunkipiiri	28 433
Sortavala	Сортавала, Sortavala	Sortavalan piiri	19 215
Karhumäki	Медвежьегорск, Medvežjegorsk	Karhumäen piiri	15 536
Kemi	Кемь, Kem	Kemin piiri	13 061
Pitkäranta	Питкяранта, Pitkjaranta	Pitkärannan piiri	11 484
Belomorsk	Беломорск, Belomorsk	Belomorskin piiri	11 217
Suojärvi	Суоярви, Suojarvi	Suojärven piiri	9 763
Puudosi tai Puutoinen	Пудож, Pudož	Puudožin piiri	9 698
Aunuksenkaupunki tai Aunus	Олонец, Olonets	Aunuksen kansallinen piiri	9 060
Vojatšu	Надвоицы, Nadvoitsy	Segežan piiri	8 380
Lahdenpohja	Лахденпохья, Lahdenpohja	Lahdenpohjan piiri	7 818
Louhi	Лоухи, Louhi	Louhen piiri	4 778
Pinduinen	Пиндуши, Pinduši	Karhumäen piiri	4 599
Uhtua (Kalevala)	Калевала, Kalevala	Kalevalan kansallinen piiri	4 529
Prääsä	Пряжа, Prjaža	Prääsän kansallinen piiri	3 675
Mujejärvi	Муезерский, Mujezerski	Mujejärven piiri	3 328
Värtsilä	Вяртсиля, Vjartsilja	Sortavalan piiri	3 081
Tšuuppa	Чупа, Tšupa	Louhen piiri	2 923
Helylä	Хелюля, Heljulja	Sortavalan piiri	2 793
Poventsa	Повенец, Povenets	Karhumäen piiri	2 209
Pääjärvi	Пяозёрский, Pjaozerski	Louhen piiri	2 099

Katso myös

• Luettelo Karjalan tasavallan asutuista paikoista