alistuskonjunktio

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

alistuskonjunktio (3)

  1. (kielitiede) konjunktioihin kuuluva eri tyyppisiä alisteisuuksia osoittava sidesana, jolla alkava sivulause ei voi esiintyä yksinään vaan se tulee sitoa päälauseeseen.
    Alistuskonjunktio osoittaa aloittamansa lauseen (tai lausekkeen) olevan osa toista lausetta (tai lauseketta)
    Suomen kielen alistuskonjunktioita ovat: että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, vaikka, kuin

Etymologia

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

rinnastuskonjunktio, konsessiivinen konjunktio

Aiheesta muualla

Remove ads

Lähteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads