asumus

Suomi

Substantiivi

asumus (39)

1. vaatimaton rakennelma, jota käytetään asumiseen

   Teltta, jurtta ja tiipii ovat asumuksia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsumus/
• tavutus: a‧su‧mus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asumus	asumukset
genetiivi	asumuksen	asumusten asumuksien
partitiivi	asumusta	asumuksia
akkusatiivi	asumus; asumuksen	asumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	asumuksessa	asumuksissa
elatiivi	asumuksesta	asumuksista
illatiivi	asumukseen	asumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asumuksella	asumuksilla
ablatiivi	asumukselta	asumuksilta
allatiivi	asumukselle	asumuksille
muut sijamuodot
essiivi	asumuksena	asumuksina
translatiivi	asumukseksi	asumuksiksi
abessiivi	asumuksetta	asumuksitta
instruktiivi	–	asumuksin
komitatiivi	–	asumuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asumukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	asumus-

Käännökset

1. vaatimaton rakennelma jota käytetään asumiseen

englanti: dwelling, habitation, residence ido: habiteyo, lojeyo

ruotsi: bostad, boning, gård, härbärge

Liittyvät sanat

• asua
• asunto
• maja
• asuttaa
• asutus

Yhdyssanat

asumusrykelmä, ihmisasumus, luola-asumus

Aiheesta muualla

• asumus Kielitoimiston sanakirjassa