avotuli

Suomi

Substantiivi

avotuli (24)

1. ulkoilmassa sytytetty tuli, nuotio, kokko, rovio

   Avotulen sytyttäminen ei ole sallittua toisen omistamalla maalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑʋoˌt̪uli/
• tavutus: a‧vo‧tu‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avotuli	avotulet
genetiivi	avotulen	avotulien avotulten
partitiivi	avotulta	avotulia
akkusatiivi	avotuli; avotulen	avotulet
sisäpaikallissijat
inessiivi	avotulessa	avotulissa
elatiivi	avotulesta	avotulista
illatiivi	avotuleen	avotuliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avotulella	avotulilla
ablatiivi	avotulelta	avotulilta
allatiivi	avotulelle	avotulille
muut sijamuodot
essiivi	avotulena (avotulna)	avotulina
translatiivi	avotuleksi	avotuliksi
abessiivi	avotuletta	avotulitta
instruktiivi	–	avotulin
komitatiivi	–	avotuline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avotule-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	avotul-

Etymologia

yhdyssana sanoista avo ja tuli

Käännökset

1. ulkoilmassa sytytetty tuli

englanti: naked flame ranska: flamme nue f.

ruotsi: öppen eld saksa: offenes Feuer n.

Aiheesta muualla

• avotuli Kielitoimiston sanakirjassa