bailut

Suomi

Substantiivi

bailut (1) (monikollinen)

1. juhlat
2. hipat, kotihipat
3. tanssit, tanssiaiset

Ääntäminen

• IPA: /ˈbɑi̯lut̪/
• tavutus: bai‧lut

Taivutus

Taivutus (yleiskielessä)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	bailut
genetiivi	–	bailujen
partitiivi	–	bailuja
akkusatiivi	–; –	bailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	bailuissa
elatiivi	–	bailuista
illatiivi	–	bailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	bailuilla
ablatiivi	–	bailuilta
allatiivi	–	bailuille
muut sijamuodot
essiivi	–	bailuina
translatiivi	–	bailuiksi
abessiivi	–	bailuitta
instruktiivi	–	bailuin
komitatiivi	–	bailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta bal ’tanssiaiset’ < ranskan baler/baller ’tanssia’^[1]

1910-luvulta tansseista ja varsinkin koulussa pidetyistä juhlista; merkitys ’kotihipat’ 1920-luvulta^[2]

Liittyvät sanat

• bileet
• bailata